Nyt tui toinen viikko täyteen irlannin elämää ja englanti tulee vieläkin liian möngertäen, mutta ehkä hitusen positiivisempaan suuntaan. Jälleen alkuviikko meni enimmäkseen töiden merkeissä. Okei myönnetään että erehdyin pennysille shoppailemaan kerran töiden jälkeen, mutta onneksi olen suhteellisen nirso enkä löytänyt kuin yhden mekon, kaulahuivin ja pakollisen meikkivoiteen mutta nyttenkin kaikki vain 18e, huh.
Maanantaina myös eräs työntekijä lähti sairaslomalle muutamaksi päiväksi ja kun huomasin kuinka kiire kaikilla tästä syystä oli, sanoin että kannattaisiko kokeilla minua muissakin hommissa, kuitenkin voisin auttaa huomattavasti enemmänkin. Ja yllätys yllätys, tämän päivän jälkeen työtoimenkuva muuttui lähes kaikkeen mitä muutkin tekevät: ompelu, myynti, sovitus yms. Kannattaa siis avata suunsa.
Torstai oli vapaapäivä, koska oli ollut hieman sählinkiä sen takia että aloitin myös toisessa työpaikassa tälläviikolla; http://www.lucysloungevintage.com/ ,joka sijaitsee templebar alueella joten matkoihin menee noin tunti maksimissaan tälläkertaa.
Torstai aamuna matkasin junalla (Dart) pieneen villageen nimeltä Greystone ja Brey , mutta koska alkoi (taas) yllättäen sataa ja olin unohtanut sateenvarjon kämpille, ei maisemista nauttiminen onnistunut ihan samalla tavalla ja kalliokävely tuli jätettyä pois tällä kertaa (myös tällä alueella sijaitsee noin 6-8km pitkä kalliokävely reitti). Greystone oli mukavan pieni kylä isolla ihanalla uimarannalla (missä nähtävästi saattaa olla myös paljon partveitsi simpukoita), mutta pakko myöntää että oletin kehujen takia jotain vielä isompaa. mutta ehdottomasti kauniilla säällä kannattaa mennä jos vähäänkää kiinnostaa ja suunnata sinne kalliokävelylle! Brayta en kerinnyt paljon vilkaisemaan, kun sade alkoi jo ärsyttämään ja huomasin junan jo tulevan. Tämän päivän jälkeen ilmestyi muistilapunkuva aivoihini "muista sateenvarjo", toisaalta sadetakki ei olisi yhtään huono ostos tässä maassa.
Mutta sen verran kerkesin vilkaisemaan että rannassa näytti olevan elämää ja Brayssa oli satamaan sijoitettu tivoli.
Mutta onneksi sateen sattuessa aina löytyy kahvila mihin voi istahtaa ja vaikka hetkeksi rauhoittua lukemaan kirjaa.
Illalla tapasin Brasilialaisen miehen, jonka kanssa kiersimme muutaman erilaisen bubin alueella, johon en ollut harmikseni eksynyt. Jos Templebar alueelta liikkuu edes vajaan kilometrin toiseen suuntaan, alkaa elämä rauhoittua ja paikat täyttyvät enemmän paikallisilla, mutta toki muitakin paikalle eksyy. Loppuilta olikin erittäin hauska ja naurun täytteinen, mutta kotiin suunnatessani iski pieni ikävä omaa kotia ja sen kahta asukkia. Siinä vaiheessa huomasi että on asioita joita haluaisi tiettyjen ihmisten kanssa mielellään jakaa, kuten on tottunut edes hieman enemmän matkustamaan toisenpuoliskon kanssa ja jakaa mahtavia hetkiä. Mutta toisaalta olen myös oppinut nauttimaan yksin matkustamisesta enemmän ja varmasti tulen lisää yksinkin matkustamaan. Enää matkustamiselle ei ole este jos ketään toista ei saa lähtemään mukaan. Yksin matkustaessa ja haasteita kohdatessa kasvattaa ja löytää itseään huomattavasti enemmän, sekä huomaa mitkä asiat ovat tärkeitä.
Tosiaan kaikki ystävyys suhteet Irlannissa ovat tavalla tai toisella liittyneet sohvasurffaus sivustoon tai meetup sivustoon. Niiden kautta on yllättävän helppo tavata ihmisiä ja yhtäkään outoa tai ahdistavaa tapausta ei ole sattunut kohdalle.
Perjantaia aloitinkin ensimmäistä päivää Lucy´s Loungessa ja taas ensimmäiset kaksi tuntia tuntuivat ahdistavilta: nyt tiputtiin TET aikoihin. Ennen kuin ahdistus pääsi liikaa valloilleen, paikan omistaja tuli juttelemaan ja kyselemään itsestäni tietoja. Tällöin hän myös ilmoitti että pääsen mielelläni perus myyjän/myyjän apurin ohella ottamaan kuvia nettisivuille, instagramiin ja facebookkiin. Voisin stailata, mainostaa ja jos mahdollista suunnitella heille vaatteita vanhoja vaatteita toki kierrättäen. Tällöin hän myös kysyi että haluaisinko olla heillä kuitenkin ma-pe, eikä to-pe niinkuin minulle alussa ehdotettiin. Suostuin mielelläni tähän, koska paikka kuulosti kivalta ja voin saada töiden ohella myös elämän koska matkoihin kuluu enintään puolet siitä mitä aiempaan työhön meni. Toki mainitsin että mielelläni tekisin ensiviikolla vielä ZipYardissa ja aloittaisin sen jälkeen täysipäiväisesti heillä, koska en halunnut poistua aiemmasta työstä vain puhelinsoitolla. Ihmiset olivat olleet siellä kuitenkin erittäin auttavaisia ja mukavia ihmisiä, enkä halua antaa sellaista kuvaa että siinä paikassa nyt mitään vikaakaan olisi ollut
Töiden jälkeen lädin kiertelemään kauppoja, menin kahville ja meditaatioon viimeviikolla tapaamani ranskalaisen tytön kanssa, jonka jälkeen päädyimme vain kiertämään jokirantaa.
Koska lauantain Wicklow reissu oli peruuntunut, koitin saada jonkin näköistä turistimatkaa jonnekkin, mutta mahdotonta; kaikki turisti matkat alkavat n. 7.30 kaupungista ja ensimmäinen aamubussi viikolla kylästä lähtee 8-9 maissa.. Päädyin siis jälleen kiertelemään kaupunkia ja katsastamaan muutaman vanhan kirjaston. Toiseen en tosin mennyt ulko-ovea sisemmälle (Marshs library), koska sinne maksoi (tosin vain 3e) ja paikka näytti lähes huoneeni kokoiselta. Tosin eräs suomalainen kehui tätä paikkaa ja kirjat siellä ovat mielettömän vanhoja. Toinen oli Chester Beatty Library jonne oli ilmainen sisäänpääsy ja mielestäni mielenkiintoinen; erittäin vanhoja kristillisiä, budhalaisia, muslimien yms kirjoja, vanhoja kirjojen kansia yms. erittäin vanhaa tavaraa vitriineissä. (kuvia ei saanut ottaa lainkaan.) Kirjaston edessä oli myös iso puisto, jossa ihmisiä hengasi muuten vain.
Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä Italialasta jonka kanssa kiertelimme keskustaa ja rupattelimme niitänäitä syöden ja juode.
Sunnuntai menikin jo vielä chillimmin. Koska en saanut kehiteltyä mitään kunnon reissua tällekään päivälle, päätin nauttia pitkään nukkumisesta ja lähdin katsastamaan Guinnes storehousea kahden ranskalaisen kanssa. Oikeastaan se oli ihan kiva paikka, olut maistajaisineen ja lopussa sain nauttia yhden tuopillisen olutta Dublinin näköalojen kanssa, mutta lähes 17e oli kyllä tästä liikaa. mielestäni paikka ei ollut ihan niin mahtava, eikä pakollinen jos tulet irlantiin ja hintana olisi voinut paremminkin olla 10e. Mutta koska ei ollut muutakaan, oli se ihan ok ajanvietettä.
Maanantaina Zip Yardissa otettiin hyvin vastaan tieto, että en siellä tätä viikkoa kauempaa ole ja he olivatkin oikeastaan tyytyväisiä että löysin lähempää töitä (olivathan hekin työmatkoista kauhuissaan heti kättelyssä, toisaalta matkoihin lähes jo tottui).
Töiden jälkeen lähdin teelle Canadalaisen tytön kanssa ja sain taas tutustua mielettömän ihanalta vaikuttavaan ihmiseen, joka myös rakastaa aktiviteettejä kuten vaellusta, surffausta yms. Tosin oli hieman alkuvaikeuksia löytää kahvila, mihin hän minut halusi, koska en ollut paljon sillä suunnalla Dublinia liikkunut ja eksyin homo baariin, mistä minut oikeastaan ajettiin ulos, koska paikka ei ollut edes kunnolla auennut vaikka ovet olivat auki. Taas hyviä esimerkkejä miten oppii tuntemaan paikkaa. Sekä koska ei ollut hajuakaan missä kyseinen katukaan oli, eikä karttaa ollut mukana, kävin nappaamassa läheisestä turisti infosta uuden kartan jolla löysin samatien perille (varaudu lähes kymmeniin kysymyksiin "tarvitko apua" jos avaat julkisesti kartan, ja kertaakaan en kyllä ole apua tarvinnut saatikka hirveästi julkisesti karttaa availlut).
Olin saanut illalla kännykkääni myös video viestin, jossa Joni oli kuvannut unskia maukumassa ja kertoi unskin ikävöivän minua raivostuttavalla tavalla, eikä se lopeta mouruamista. Meinasi hieman nousta kyyneleet silmiin, kunhan se tajuaisi ettei mami ole sitä kokonaan jättänyt vaan tulee aivan pian takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti