Takaisin Suomessa

Lentokone laskeutui iltahämärässä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pakko myöntää että pieni tippa tuli silmään. Kaksi toisistaan poikkeavaa ajatusta päässä: En halua tänne vielä! Aaaa, pian näkee avopuolison ihan minuttien kuluttua ja pian pääsee kotiin omaan sänkyyn, kissa kainaloon, ilman hämähäkkejä!

Pakko myöntää että kun nukkumaan pääsi, alkoi ahdistus. Asunto oli siinä kunnossa että tiesin joutuvani siivoamaan seuraavana päivänä ja tuntui kuin hyvien puolien lisäksi kaikki huonotkin puolet olisivat taas vallanneet elämäni. Ahdistus ja ehkä lievä kotiin paluun masennus kesti muutaman päivän ja tuntui kuin ei olisi missään koskaan ollutkaan ja kaikki olisi jatkunut samasta kuin lähtiessäni.
Ei siinä että se mitenkään muuten olisi näkysyt itsessäni, vaan lähinnä päivät menivät järjestellessä asuntoa ja järjestellessä asioita, kuten loppuraportteja ja suunnitelmaa mitäs nyt sitten tekisi. (kai tämä oli se niin sanottu lievä kotiin paluun kulttuurishokki tms.)

Mutta erityisesti silloin kuin sovimme pienet lenkkeilytreffit ystävättäreni kanssa, rupesin huomaamaan helsingissä yhtä kiinnostavia asiota ja jopa harmitti etten ottanut myöskään kameraani mukaan (no eihän toki ketään sellaista lenkillä kanna).
Jo aiempana päivänä oli tullut älyttömän hyvä fiilis monesta asiasta, kuten siitä että kaikki on mahdollista koska tällä hetkellä mikään ei velvoita minua mihinkään suuntaan, mutta lenkin aloittaessani hymyilin kirjaimellisesti jokaiselle vastaan tulijalle. Tuntui kuin kotinsakin näkisi melkein siinä samassa valossa, kuin vuosia sitten jolloin muutin Helsinkiin; kaikkialta voi löytää uusia asioita jos jaksaa olla kiinnostunut. Ja niitä niin sanottuja arjen pieniä ihmeellisiä asioita.

Tätä kahden kuukauden jaksoa pyydettiin loppuraportoimaan jotenkin, mutta en oikein tiedä miten muuten sen kiteyttäisi kuin ehkä helpoimmin plussin ja miinuksi:

Asuinpaikka ja työ, sekä irlanti

+ Asuin paikka oli mahtavalla alueella ja upean pariskunnan asuttama                            
+ Molemmissa työpaikoissa ihmiset olivat mahtavia                                                      
+ Irlannissa ihmisille on helppo jutella                      
+ työajat mahdollistivat reissaamisen                         
+Irlannin toimistolle ole helppo kääntyä jos tarvitsi apua                                                      
+ Dublinissa on helppo oppia kulkemaan                   
+ Irlannissa etäisyydet ovat melko lyhyitä                 
+ Maahan on helppo rakastua                                     
+ työstä sai helposti mielekästä, jos ei miettinyt asiaa liikaa                                            
+ ihmisiin oli heppo ystävystyä (erityisesti sohvasurffaus sivusto tai meetup)                            
+ töissä sai pukeutua juuri niinkuin halusi               
+ Irlannissa pystyy ostamaan safkaa yms halvalla pienellä vaivannäöllä                               
+ Dublinissa on paljon myös ilmaista nähtävää ja tapahtumia                                           
+ Allianssi auttoi suomen päässä jos tarvetta

- Asunto sijaitsi pitkällä
- Asunnossa maijaili kokoajan nuoria muutaman viikon jaksoin
- ensimmäinen työpaikka sijaitsi hornantuutissa
- työpaikat eivät olleet alana omaani /jotain mihin tarvitsin kokemusta
- työajat eivät tosin olleet hyödyllisen pitkiä
- irlannin toimisto ilmoitti mahdollisista retkistä vasta muutama päivä ennen lähtöäni, sekä tapaamisia
  toisten kanssa oli järjestetty silloin kuin tulin ja lähdin
- hämähäkkien paljous asunnossa, erityisesti ne suuremmat tapaukset (ei heikkohermoisille)
- ilmasto saattaa helposti ottaa päähän, sekä melko todennäköistä että sairastelet flunssaa   edes
  kerran matkallasi
- Keskustassa on myös melkoisesti "hämärempää" porukkaa
 - bussiliput kuukaudessa ryöstöä

Tätä listaa voisi varmasti jatkaa maailman loppuun saakka (ehkä ei ihan, mutta liioitellulla pointilla saa aina paremmin asian kuuluviin), joten ehkä tuosta jo selkeytyy jotain.

Toimistot suomessa ja irlannissa:

Molemmissa päissä autettiin aina kuin tarvetta oli, mutta tapahtumia yms voisi olla enemmän heidänkin osaltaan. Niissä on helppo asioida, mutta alku oli tehty itselleni kovin hankalaksi ja mahdollisuus tiettyyn työhön pitäisi ehkä tarkistaa ennen kuin asianomaisen tarvitsee allekirjoittaa täyttä sitoomusta tähän ohjelmaan, ilman peruuntumisesta johtuvaa rahallista korvausta.
Lopulta kuin oli sovittu että vaihtoehtona on itselläni ottaa tämä enemmän englannin kannalta (koska sopivaa työtä ei löytynyt), oli sääli että jos alussa halusit käydä kursseja, jouduit sen itse maksamaan (joten jätin väliin).
Muuten erittäin sydämellistä ja ihanan oloista porukkaa niin Suomen kuin Irlannin päässäkin.  Joten iso kiitos heillekin.

Oppiminen ja hyödyt:

+ Englannin kieli parantui roimasti, vaikka toki lisää opiskelua sanastoineen vaatii
+ Ulkomaille muutto ei olisi este, se ei ole niin suuri muutos kuin ajattelee
+ Itsevarmuutta tuli lisää
+ Oppi ettei yksin matkustaminenkaan ole niin hankalaa ja saa nähdä sekä kokea juuri niitä mitä itse haluaa
+ Uusi iso kokemus elämässä
+ Sai uusia ystäviä
+ Väittäsin omaavani hitusen positiivisemman elämän asenteen
+ Innostuin jopa taas valokuvaamisesta uudessa valossa

Mitä nyt sitten seuraavaksi? Sen saa nähdä. Jopa muutaman päivän paluun jälkeen osuin oman alani vapaaseen työpaikkaan, mikä on harvinaista herkkua, joten sinne lähti ensimmäinen hakemus näin työttömyyden alkumetreillä. Katsotaan kuinka hyvä tuuri tässä on meikäiselle osunut. Jos ei, niin päätän nauttia muutaman kuukauden chillailusta, aloittaa kunnon kuntoilut (joka on saatu jo päivittäisillä lenkeillä alkuun!) ja tehdä portfolioni niin hyvään kuntoon ettei yksikään paikka voi olla palkkaamatta minua. (hahaa, positiivisempi elämän asenne, mitä minä sanoin!)
Ja nyt en jätä tekemiäni hakemuksia ulkomaille lähettämättä ja ajelehtimaan koneen syövereihin, koska en ole uskonut selviäväni haastattelusta vieraalla kielellä, vaan voin huoletta ottaa senkin oljenkorren käyttööni. Kuten sanoin, kaikki on aivan avointa enkä mistään tiedä mitään ja itselleni se on niin uutta että ei voi kuin nauttia, kääntää musiikin lujemmalle ja lopetella tämä blogi.

Kyllä, tämä taitaa olla viimeinen postaus aiheesta (tosin tässä pääsi jo nauttimaan blogien hölmöstä maailmasta itse kirjoittajana, joten tiedä vaikka avaisin uuden blogin jostain muusta aiheesta. Lukisiko sitä joku, sitä en sitten taas tiedä) joten toivottelen kaikille hyvää alkavaa syksyä tai loppu kesää! Hei hei!

viimeinen viikko takana Irlantia

Viimeisellä viikolla olikin aika käyttää vapaa aika tapaamiini ystäviin ja Dubliniin. Tuntuu haikealta jättää Irlanti taakse, vaikka reissussa ei oltu sen pidempään kuin kaksi kuukautta, kerkesi paikassa syntyä tietyntyyppisiä rutiineita ja ihmissuhteita.

Alkuviikko meni töiden merkeissä ja etsien uusia kulmia Dublinin keskustasta (tapaamista erään italialaisen kanssa kovin yritimme muutamana päivänä, mutta hänen työpalaveri kiirensä estivät sen aina). Katsastin nykytaide museon melko kiireellä, mutta eipä se ihan omaan makuuni ollut. Jostain syystä liian usein nykytaide paikoissa iskee pienimuotoinen ketutus, koska kaikki näyttää siltä kuin olisin itse voinut kyhätä sen päivän aikana (pahoittelut tästä mielipiteestä, mutta on niissä tokin ajoittain oikeastikkin nähtävää omaan makuunikin). Nykytaide museo on tosin suhteellisen iso rakennus jolla on mahtavan suuri puutarha, jossa jatkuukin teosten katselu.

Myös jos suuntaa Luasilta kävellen taide museoon, löytyy jo hieman ennen rakennusta mielenkiintoista nähtävää (ainakin jos omaa samanlaisen mielenkiinnon ja suosiolla hieman kiertää reittiä, jos näkee vähänkään jotain outoa tai erilaista).

 

Museon suurin sisäänkäynti

 

 

Museon pihaa

  

Museon pihan "taidetta"

 

Lähitaidetta muualla kuin museossa

 

 

                                                            Asuintalo lähellä artmuseota

Tästä käppäilin vain valitsemaani suuntaan, ihan vain mielenkiinnosta mitä matkalta löytyy ja ohittaessani nähtävyydet kuten vanhan vankilan, löysin sotamuisto puiston josta oli helppo jatkaa matkaa phoenix puistoon jonka koko on valtava. Sieltä löytyy eläintarha, voit törmätä villi peuroihin sekä kauniina viikonloppu päivinä ihmiset tulevat usein pelailemaan ja nauttimaan auringosta sinne.

    Yllä kuvat sotamuisto puistosta

 

 Puistot jakaa kaunis joki

 

"Taidekuvaa" matkan varrelta 

 Pheonix parkkia

pheonix puiston keskikohdan tunnistaa tästä muistomerkistä

Viikon työpäivät vain lyhenivät ja tekeminen kiteityi uusien tuotteiden esillepanoon, asiakkaitten auttamiseen ja siivoamiseen, saattoi siinä muutamia perus tuotekuviakin olla. Keskiviikkona tuli vietettyä pitkää iltaa Sweeney baarissa, muutaman ystävän kera,joka osoittautui jo aiemminkin ehkä yhdeksi lempparikseni ja tuli tutustuttua yhteen Lucyn työntekijäänkin paremmin. Tämän jälkeen olikin hyvä yhdessä harmitella miksi ei oltu aiemmin puhutta hirveästi toisillemme, ehkäpä koska tuli vain muutamia kertoja nähtyä ohimennen.
 Haikeinta oli torstaina hyvästellä erittäin ihana työkaveri Dandeline joka oli ainoa jonka kanssa pääsi keskustelemaan ja tutustumaankin paremmin ja kenenkanssa tuli puolet ajasta työskenneltyä. Erittäin puhelias, ihanan omanlaisen tyylin omaava, päälle kolmekymppinen nainen. Vaihdoimmekin hänen kanssaan yhteystietoja ja perjantaina töissä odottikin mahtava piirros Liisa ihmemaan asukeista läksiäislahjana. Perjantain työpäivä loppuikin jo muutaman tunnin jälkeen ja sain valita 25e arvosta tuotteita, mukaan lähtivät vanha nahkalaukku sekä musta turbaani.
Läksiäislahjoja tosin tuntui useampikin jakelevan; Angelelta sain upean piirrustuksen jonka onkin tarkoitus kehystää ja Adrianolta muutaman käsikorun brasiliasta, koska hän oli huomannut että käytän käsinauharöykkiötä ajoittain ranteessani. Ja itse olin tietysti kaikessa sählingissä unohtanut olla ajattelematta ketään.
Perjantaina oli kovat suunnitelmat bilettää vielä viimeinen ehtoo, mutta muutaman oluen ja kunnon hampurilais illallisenne jälkeen oli jälleen aika ottaa viimeinen bussi ennen puoltayötä ja suunnata kämpille, olihan seuraavana päivänä aika pakata loputkin roinat ja suunnata lentokentälle.

Oli aika jättää hyvästit myös näille maisemille. Tätä polkua tuli päivittäin käveltyä ja paikka missä majailin sijaitsi noin vajaa kilometrin eteenpäin tästä missä kuvaa olin ottamassa. Alempana näkyy myös Howtin kallio mistä Howtin kylä on nimensä saanutkin.