maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kolme viikkoa takana ja kuumeessa kämpillä

Nyt on ehkä tapahtuma rikas viikko takana, lähinnä epäonnisuudellaan.
Keskiviikkona tein viimeisen työpäivän Zip Yardilla, olin kerennyt auttamaan asiakaspalvelussa ehka noin tunnin, kun pomo kysyi voisinko lyhentää muutamat housut. En kerinnyt ensimmäisten housujen lahjettakaan ompelemaan loppuun, kun huomasin sormeni olevan kiinni koneessa. #kirosanoja# #hämmennys# Revin äkkiä sormen irti ompelukoneesta ja jään ihmettelemään mitä tapahtui. Pomo tuleekin jo kysymään että onko kaikki hyvin, putsaa haavaa ja toteaa palan neulasta olevan edelleen sormen sisällä. Koitamme saada sitä pinseteillä irti tuloksetta (ja ei, se ei ollut kipeä eikä se sattunut kun neula lävisti sen), tässä vaiheessa minut pyydetään vain istuskelemaan ja juomaan kahvia kunnes paikan omistaja tulee paikalle ja vie minut päivystykseen poistattamaan neulan. Tunnin ihmettelyn jälkeen istun autossa matkalla sairaalaan, jossa istun seuraavat kaksi tuntia odottamassa neulan poistoa.
Onneksi mukaani lähti omistajan nuori vaimo (ikää en tiedä, mutta lähellä omaani) joka halusi välttämättä varmistaa että minulla menee kaikki siellä hyvin, koska hän tietää millaista on muuttaa toisesta maasta irlantiin. Vastaanottovirkailija oli melko tympeä ja vaikutti todella töykeältä, erityisesti huomattuaan että en ole irlantilainen, mutta kaikki muut sairaalassa olivat älyttömän mukavia. Ensiksi joudut sairaanhoitajan puheille, joka arvioi vaivasi ja pistää "numeron" missä kohtaa jonoa olet vaivasi perusteella. Lopulta pääsin lääkärille, joka passitti röntgeniin. ja taas lääkärille poistattamaan neulan ja takaisin röntgeniin varmistamaan ettei mitään ole murtunut (taisi jäädä neulan kokoinen reikä luuhun). Antipioottia nassuun ja hengissä pysytään, wuhuu. Olipahan ensimmäinen kerta ulkomailla sairaalassa.

Torstaina oli sormivahingon taka vapaapäivä ja päädyin yllätys nukkumaan pitkään, lenkkeilemään ja koitin päästä art museoon katsomaan vanhoja vaatteita, mutta muisti ovien sulkeutuvan kuudelta. Lähes kaikki ovet viikolla sulkeutuvat museoihin yms jo viideltä. Tässä olikin aikaa shopata luettavaa illoiksi ja koitin löytää vanhananaikaista kirjepaperia, tuloksetta. Loppu ilta meni Light House Cinemassa Song of the sea piirrettyä katsoen (olin lukenut että tämä teatteri on yksi parhaista, olihan se kiva, mutta ei se minusta muista ihan hirveästi poikennut).




 Decorative Arts & History, Dublin. Kerkesin siellä olemaan tällä kertaa noin vartin ja näin sotamuseosta osan.


Smithfield aluetta, ei siellä toki ihan älyttömästi graffitteja löydy, mutta koska rakastan niitä on niistä hienoimmista pakko ottaa aina kuvia.

Perjantaina työskentelin taas vintage liikkeessä, ihan perus asioissa ja hieman jotain asuja stailaten (siellä on todella paljon harjoittelijoita vain viikon kerrallaan). Koska kurkku oli jo tänään kipeä minut päästettiin parituntia aikaisemmin kotin jossa vietin loppuillan, jotta pystyisin lauantaina lähtemään suunnitellulle Wicklow mountain vaellukselle.

Tuli lauantai ja kurkku ilmoitti edelleen olemassa olostaan, mutta päätin uhmata sitä ja lähteä vaeltamaan silti. Tapasimme Ranskalaisen tytön kanssa ennen puoltapäivää ja päätimme kokeilla halvinta mahdollista tapaa suunata vuorille. Jos haluat päästä itse wicklow puistoon, mistä suurimmat osat kuvistakin löytyvät, täytyy sinun maksaa 20e bussista. Ainoastaan yksi turisti bussi kulkee sinne ja se vie sinut 11.30 keskustasta ja takaisin 18. Jolloin siellä ei siis kovin pitkälle vaellukselle ole aikaa (st kerrys bus). Toinen ainoa turistibussi vie wiclowin korkeimmalle huipulle Baltinglass ja maksaa noin 15.30e, tai voit käyttää paikallisbussia ja suunnata Blessightonin kylään, josta jatkat jalkaisin matkaa noin 4km päästäksesi yhdelle wiclow mountain polulle. Päätimme siis ottaa tämän halvimman vaihtoehdon tällä kertaa.
Itselleni paikallis bussi ei maksanut mitää trainee leap kortilla, mutta perus leap kortilla se tulisi maksamaan noin 10e, ehkä hieman vajaa.
Löysimme pienen info pisteen joka myi eräilytavaraa ja hänen neuvonsa mukaan kävellen vesiputoukselle on todella vaarallista liikkua, jote jätimme tämän vaihtoehdon, koska se ei näyttänyt kuvissa erikoiselta enkä tiedä olisiko paikan omistajalle kuulunut vielä maksaakin. Kartta vuorille olisi maksanut 8.5e joka on minusta ryöstöä ja päätimme luottaa kännykän karttaan. Lähdimme siis kävelemään n. 4km päässä alkavale vaelluspolulle, joka vei meidät yhdelle vuorista ja matka oli mieletön. Näkymä taakse oli upea, mutta jos odotat jotain liian henkeäsalpaavaa niin sitä se ei ehkä kaikille ole, mutta itselleni se oli matkan väärtti. Jalkaisin tuli kuljettua ehkä noin 20-25km ja noin hieman vajaa 6h,nyt vain suunnittelemaan jos ennen kotiin paluuta katsastaisi toisen puolen vuoristosta.











Tämän jälkeen oli ansaittu ruokaa ja kylmä guinnes, vaikka haaveilin lämpimästä irkkukahvista viskineen (voisi tehdä terää kipeälle kurkulle), mutta ajattelin että on parempi jättää kahvit juomatta näin myöhään. Vaikka löysimme kunnon irkkububin näköisen mestan (The Celt) niin tilaamamme salaatti oli kuin hienostuneesta ravintolasta ja kokokin oli tämän mukainen. Nälkä siis jäi, mutta lopputäyttö oli hyvä tehdä kotona, ennen venyttelyitä. (Kyllä, viimekerran jälkeen muistaa pitkän kävelyn jälkeen venytellä, eikä seuraava päivä ole ihan niin suurta tuskaa).

Sunnuntaina vaellus palkittiinkin kunnon flunssalla ja kuumeella. Olin sentään ostanut edellisenä päivänä kaikkea mahdollista apteekista varautuakseni tähän. Onneksi tiedän mikä auttaa itsellä parhaiten kuumeiluun; nukkumista, lämmin keitto, iso läjä karkkia, limonadia ja muutama piirretty, unohtamatta isoa vaatekerrosta ja linnoittautumista muutaman peiton alle. (tosin pakko myöntää, että karkit irlannissa eivät ole kovin erikoisia, mikä on tosin hyvä tälläiselle sokerihiirelle, ettei tule syötyä liian usein)
Kuulin että Irlantilaiset ovat erittäin taikauskoista kansaa ja hämähäkkien tappaminen tuottaa huonoa onnea. Itselläni kun on kokoajan noita kahdeksan jalkaisia kummajaisia huoneessa joita kammoan ja myönnän imuroineeni, rupean oman huonon onneni perusteella pian uskomaan tuohon väitteeseen. Ja jälleen kerran huoneeseeni on ilmestynyt uusi Daddy long legs, pakko siis kai luovuttaa ja jakaa huone erilaisten kämppisten kanssa..

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Toinen viikko takana ja työnpaikkakin vaihtuu



Nyt tui toinen viikko täyteen irlannin elämää ja englanti tulee vieläkin liian möngertäen, mutta ehkä hitusen positiivisempaan suuntaan. Jälleen alkuviikko meni enimmäkseen töiden merkeissä. Okei myönnetään että erehdyin pennysille shoppailemaan kerran töiden jälkeen, mutta onneksi olen suhteellisen nirso enkä löytänyt kuin yhden mekon, kaulahuivin ja pakollisen meikkivoiteen mutta nyttenkin kaikki vain 18e, huh.
Maanantaina myös eräs työntekijä lähti sairaslomalle muutamaksi päiväksi ja kun huomasin kuinka kiire kaikilla tästä syystä oli, sanoin että kannattaisiko kokeilla minua muissakin hommissa, kuitenkin voisin auttaa huomattavasti enemmänkin. Ja yllätys yllätys, tämän päivän jälkeen työtoimenkuva muuttui lähes kaikkeen mitä muutkin tekevät: ompelu, myynti, sovitus yms. Kannattaa siis avata suunsa.
Torstai oli vapaapäivä, koska oli ollut hieman sählinkiä sen takia että aloitin myös toisessa työpaikassa tälläviikolla; http://www.lucysloungevintage.com/ ,joka sijaitsee templebar alueella joten matkoihin menee noin tunti maksimissaan tälläkertaa.
Torstai aamuna matkasin junalla (Dart) pieneen villageen nimeltä  Greystone ja Brey , mutta koska alkoi (taas) yllättäen sataa ja olin unohtanut sateenvarjon kämpille, ei maisemista nauttiminen onnistunut ihan samalla tavalla ja kalliokävely tuli jätettyä pois tällä kertaa (myös tällä alueella sijaitsee noin 6-8km pitkä kalliokävely reitti). Greystone oli mukavan pieni kylä isolla ihanalla uimarannalla (missä nähtävästi saattaa olla myös paljon partveitsi simpukoita), mutta pakko myöntää että oletin kehujen takia jotain vielä isompaa. mutta ehdottomasti kauniilla säällä kannattaa mennä jos vähäänkää kiinnostaa ja suunnata sinne kalliokävelylle! Brayta en kerinnyt paljon vilkaisemaan, kun sade alkoi jo ärsyttämään ja huomasin junan jo tulevan. Tämän päivän jälkeen ilmestyi muistilapunkuva aivoihini "muista sateenvarjo", toisaalta sadetakki ei olisi yhtään huono ostos tässä maassa.
Mutta sen verran kerkesin vilkaisemaan että rannassa näytti olevan elämää ja Brayssa oli satamaan sijoitettu tivoli.









Mutta onneksi sateen sattuessa aina löytyy kahvila mihin voi istahtaa ja vaikka hetkeksi rauhoittua lukemaan kirjaa.


 Illalla tapasin Brasilialaisen miehen, jonka kanssa kiersimme muutaman erilaisen bubin alueella, johon en ollut harmikseni eksynyt. Jos Templebar alueelta liikkuu edes vajaan kilometrin toiseen suuntaan, alkaa elämä rauhoittua ja paikat täyttyvät enemmän paikallisilla, mutta toki muitakin paikalle eksyy. Loppuilta olikin erittäin hauska ja naurun täytteinen, mutta kotiin suunnatessani iski pieni ikävä omaa kotia ja sen kahta asukkia. Siinä vaiheessa huomasi että on asioita joita haluaisi tiettyjen ihmisten kanssa mielellään jakaa, kuten on tottunut edes hieman enemmän matkustamaan toisenpuoliskon kanssa ja jakaa mahtavia hetkiä. Mutta toisaalta olen myös oppinut nauttimaan yksin matkustamisesta enemmän ja varmasti tulen lisää yksinkin matkustamaan. Enää matkustamiselle ei ole este jos ketään toista ei saa lähtemään mukaan. Yksin matkustaessa ja haasteita kohdatessa kasvattaa ja löytää itseään huomattavasti enemmän, sekä huomaa mitkä asiat ovat tärkeitä.

 Tosiaan kaikki ystävyys suhteet Irlannissa ovat tavalla tai toisella liittyneet sohvasurffaus sivustoon tai meetup sivustoon. Niiden kautta on yllättävän helppo tavata ihmisiä ja yhtäkään outoa tai ahdistavaa tapausta ei ole sattunut kohdalle.

Perjantaia aloitinkin ensimmäistä päivää Lucy´s Loungessa ja taas ensimmäiset kaksi tuntia tuntuivat ahdistavilta: nyt tiputtiin TET aikoihin. Ennen kuin ahdistus pääsi liikaa valloilleen, paikan omistaja tuli juttelemaan ja kyselemään itsestäni tietoja. Tällöin hän myös ilmoitti että pääsen mielelläni perus myyjän/myyjän apurin ohella ottamaan kuvia nettisivuille, instagramiin ja facebookkiin. Voisin stailata, mainostaa ja jos mahdollista suunnitella heille vaatteita vanhoja vaatteita toki kierrättäen. Tällöin hän myös kysyi että haluaisinko olla heillä kuitenkin ma-pe, eikä to-pe niinkuin minulle alussa ehdotettiin. Suostuin mielelläni tähän, koska paikka kuulosti kivalta ja voin saada töiden ohella myös elämän koska matkoihin kuluu enintään puolet siitä mitä aiempaan työhön meni. Toki mainitsin että mielelläni tekisin ensiviikolla vielä ZipYardissa ja aloittaisin sen jälkeen täysipäiväisesti heillä, koska en halunnut poistua aiemmasta työstä vain puhelinsoitolla. Ihmiset olivat olleet siellä kuitenkin erittäin auttavaisia ja mukavia ihmisiä, enkä halua antaa sellaista kuvaa että siinä paikassa nyt mitään vikaakaan olisi ollut 

Töiden jälkeen lädin kiertelemään kauppoja, menin kahville ja meditaatioon viimeviikolla tapaamani ranskalaisen tytön kanssa, jonka jälkeen päädyimme vain kiertämään jokirantaa.

Koska lauantain Wicklow reissu oli peruuntunut, koitin saada jonkin näköistä turistimatkaa jonnekkin, mutta mahdotonta; kaikki turisti matkat alkavat n. 7.30 kaupungista ja ensimmäinen aamubussi viikolla kylästä lähtee 8-9 maissa.. Päädyin siis jälleen kiertelemään kaupunkia ja katsastamaan muutaman vanhan kirjaston. Toiseen en tosin mennyt ulko-ovea sisemmälle (Marshs library), koska sinne maksoi (tosin vain 3e) ja paikka näytti lähes huoneeni kokoiselta. Tosin eräs suomalainen kehui tätä paikkaa ja kirjat siellä ovat mielettömän vanhoja. Toinen oli Chester Beatty Library jonne oli ilmainen sisäänpääsy ja mielestäni mielenkiintoinen; erittäin vanhoja kristillisiä, budhalaisia, muslimien yms kirjoja, vanhoja kirjojen kansia yms. erittäin vanhaa tavaraa vitriineissä. (kuvia ei saanut ottaa lainkaan.) Kirjaston edessä oli myös iso puisto, jossa ihmisiä hengasi muuten vain.



Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä Italialasta jonka kanssa kiertelimme keskustaa ja rupattelimme niitänäitä syöden ja juode. 

Sunnuntai menikin jo vielä chillimmin. Koska en saanut kehiteltyä mitään kunnon reissua tällekään päivälle, päätin nauttia pitkään nukkumisesta ja lähdin katsastamaan Guinnes storehousea kahden ranskalaisen kanssa. Oikeastaan se oli ihan kiva paikka, olut maistajaisineen ja lopussa sain nauttia yhden tuopillisen olutta Dublinin näköalojen kanssa, mutta lähes 17e oli kyllä tästä liikaa. mielestäni paikka ei ollut ihan niin mahtava, eikä pakollinen jos tulet irlantiin ja hintana olisi voinut paremminkin olla 10e. Mutta koska ei ollut muutakaan, oli se ihan ok ajanvietettä.




Maanantaina Zip Yardissa otettiin hyvin vastaan tieto, että en siellä tätä viikkoa kauempaa ole ja he olivatkin oikeastaan tyytyväisiä että löysin lähempää töitä (olivathan hekin työmatkoista kauhuissaan heti kättelyssä, toisaalta matkoihin lähes jo tottui). 
Töiden jälkeen lähdin teelle Canadalaisen tytön kanssa ja sain taas tutustua mielettömän ihanalta vaikuttavaan ihmiseen, joka myös rakastaa aktiviteettejä kuten vaellusta, surffausta yms. Tosin oli hieman alkuvaikeuksia löytää kahvila, mihin hän minut halusi, koska en ollut paljon sillä suunnalla Dublinia liikkunut ja eksyin homo baariin, mistä minut oikeastaan ajettiin ulos, koska paikka ei ollut edes kunnolla auennut vaikka ovet olivat auki. Taas hyviä esimerkkejä miten oppii tuntemaan paikkaa. Sekä koska ei ollut hajuakaan missä kyseinen katukaan oli, eikä karttaa ollut mukana, kävin nappaamassa läheisestä turisti infosta uuden kartan jolla löysin samatien perille (varaudu lähes kymmeniin kysymyksiin "tarvitko apua" jos avaat julkisesti kartan, ja kertaakaan en kyllä ole apua tarvinnut saatikka hirveästi julkisesti karttaa availlut).

Olin saanut illalla kännykkääni myös video viestin, jossa Joni oli kuvannut unskia maukumassa ja kertoi unskin ikävöivän minua raivostuttavalla tavalla, eikä se lopeta mouruamista. Meinasi hieman nousta kyyneleet silmiin, kunhan se tajuaisi ettei mami ole sitä kokonaan jättänyt vaan tulee aivan pian takaisin.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko takana ja koko kroppa särkee kirjoittaessani tätä, ottaa liian rankalle ensimmäisen viikon pitkät kävelyt ja eilinen retki Howtia ja Suttonia ympäri.

No mutta, tiistaina oli ensimmäinen työpäivä, joka menikin melko leppoisasti. Paikan pomo teki pienen haastattelun ja ihmetteli itsekkin että miksi ihmeessä tulin heidän liikkeeseensä vaikka osaamiseni kuuluisi jonnekin muualle enemmänkin. Ja kysymys; mitä toivon oppivani heiltä? Oli pakko sanoa että veti hiljaiseksi ja sanoin että osaan kyllä pääsääntöisesti nämä hommat joten kyllä se taitaa se englanninkieli olla, jota olen tänne tullut vahvistamaan, koska oman alani töitä oli vaikea saada. Joten minulle voisi antaa hommia ihan kaikesta."Haastattelun" jälkeen tutustuin paikkaan ja työntekijöihin, jonka jälkeen lähdin pomon kanssa kaupunkikierrokselle. Kaupunkikierroksella kävimme hänen autollaan muutamassa ompelutarvike butiikissa, hän näytti minulle hieman nähtävyyksiä ja kävimme syömässä ravintolassa, joka oli rakennettu entiseen kirkkoon. Nimikin taisi olla church, joka näytti edelleen sisältä kirkolta, korkeine koristeellisin kattoineen ja ikkuna maalauksineen. (harmitti että en kehdannut ruveta ottamaan kuvia)
Tämän jälkeen minut passitettiin tutustumaan lisää Dublinin keskustaan ja ostamaan Sim korttia.
Tällä kertaa onneksi tiesin mistä sen Sim kortin saa (kaikki liikkeet missä on paljon kännyköitä ikkunoilla, ei varmaankaan yllätä) ja kävin myös hakemassa toisen adapterin, koska yhdellä on kyllä melko vaikea pärjätä. Tässä kohtaa pakko mainita että kyllä Dublinissa halpaakin on, jos osaa etsiä. Itse kun olen suhteellisen säästeliäs ihminen, onnistuin löytämään kaupan jossa maksoi noin 3e adapteri ja sheiveri yhteensä. Paikan nimeä en toki enään muista, mutta tunnistan kyllä kun eteen tulee.
Seuraavat päivät menivätkin vain koti-työ-koti väliä enemmikseen, koska matkat ovat aivan järkyttävät. Ensimmäisenä päivänä 2.5e suunta, toisena 2h töihin ja 1.5 kotiin... Ja kun joutuu käyttämään kahta bussia, olen joutunut kaupungissa odottamaan seuraavaa puoli tuntia, jolloin olen suosiolla päättänyt ottaa seuraavan tunnin kuluttua ja lähtenyt kiertämään kaupunkia/syömään/oluelle. Mutta onneksi töissä sanottiin jo ensimmäisenä päivänä että tule millon liikenne yhteydet sopivat ja lähdet kun lähdet, joten työaikojen kanssa oltiin todella joustavia, toki myös johtuen pitkästä matkasta. Torstaina olin jopa lupautunut ennen töihin tuloa metsästämään erään liikkeen, että saan tuotua töihin lisää kuminauhaa. Helpostihan tuo onnistui ja oikeastaan ihan kiva tehdä tuollaisia hommia, koska niin oppii katujenkin nimet helpommin. Muuten työpäivät olivat lähinnä siivoilua tai sitten minulle opetettiin tietokone järjestelmää ja kassan käyttöä.
Eli hieman tässä alussa tuntee itsensä 17-vuotiaaksi harjoittelijaksi amiksesta, mutta katsotaan, eiköhän se muutu, kunhan saan englantini itsevarmemmaksi (nyt se on vähän mitä sattuu).

Ja koska Zip yardissa myös sanottiin että voisi olla parempi, jos olisin heillä 2-3päivää viikossa ja voisinhan silloin käyttää enemmän aikaa matkustamiseen. Tämäkin on toki totta, mutta ei sekään kuulostanut silti parhaalta vaihtoehdolta joten lähetin Irlannin toimistolle viestiä. Pyysin heidän etsimään minulle toisen työn, mitä voisin tehdä edes kahtena päivänä viikossa ja lähempää (toki hienompaa jos saisi vain suosiolla samantien uudenpaikan lähempää). He mahdollisesti löysivät jonkun vintage butiikin Templebar alueelta.

Olen tutustunut sohvasurffaus sivuston kautta ihmisiin ja tapasinkin perjantaina ilmaisen meditointikurssin yhteydessä Ranskalaisen tyttön, joka kanssa menimme sohvasurffaus tapaamiseen, mutta tapahtuma oli sijoitettu Templebar alueelle baariin missä et kuullut omia ajatuksiasikaan. Eli vaikka tuli ihmisten kanssa hieman juteltua, oli se liian hankalaa jolloin luovutimme ja suuntasimme kotiin.

Ennen meditointikurssia suuntasin keskustaan katsastamaan hieman nähtävyyksiä. Ilmaismuseoitakin löytyy ka itseäni niistä kiinnosti argeologinen museo jossa oli Irlantiin liittyviä kelttien ja viikinkien vanhoja koruja, työkaluja yms. sekä yläkerrasta löytyi egyptiin liittyviä tavaraa.


St. Stephen´s Green puisto on hieno paikka oleskelulle aurinkoisena päivänä.







St.Patrick´s Cathetraliin maksoi 6e sisälle, joten jätin sitten muut kirkoit katsomatta koska kaikkiin muihinkin maksoi, tosin ehkä Crist Chruch Catetral olisi saattanut olla isompi ja mielenkiintoisempi jonka katsoin vain ulkoa. Näiden välistä löysin myös Dublin castlen.











Ja eilen olin myös, niinkuin sanoin aiemmin, olin kallio kävelyllä joka reitti kulkee suttonin (oma asuinalue) ja howtin ympäri. Lenkki on noin 10km ja sihen lisätään vielä muita polkuja niin ihan kiva lenkki tuli tehtyä. Piti tänään tehdä aamulenkki kukkulan korkeimpaan kohtaan, mutta jo portaiden kävely tuottaa tuskaa, joten jääköön se toiseen kertaan.Myös Howtin satamassa kävin vain jääteellä ja sinne on vielä pakko suunnata jonakinpäivänä, paljon kehuttua tuoretta meriruokaa kokeilemaan.
Muutamia kuvia tästä lenkkialueesta ;)



















Eilen tuli reissun päätteksi mentyä moikkaamaan suomalaista tyttöä keskustaan, joka on saman ohjelman kautta täällä. Todella outoa puhua suomea jonkun kanssa, oikeastaan jopa ehkä hieman ärsyttävää. Mutta oli kiva tavata ja saada ehkä muutaman idean reissuun häneltäkin lisää. Tosin myös totesin että viiminen kerta templebarin bubissa, niissä baareissa ei kuule omia ajatuksiaankaan, ehkä tänään johenkin paikalliseen katsomaan (jota tapaamani bussikuski eräässä kahvilassa vannotti minut tekemään) Hurlingia, jossa on jokin tärkeä matsi tänään menossa. Jonka jälkeen ehkä kuuntelemaan irlantilaista musiikkia jonnekin Italialaisen miehen kanssa, jos vaan ei iske väsymys ennen sitä.

Vedetään vielä muutamia fiilistelykuvia loppuun.