Lentokone laskeutui iltahämärässä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pakko myöntää että pieni tippa tuli silmään. Kaksi toisistaan poikkeavaa ajatusta päässä: En halua tänne vielä! Aaaa, pian näkee avopuolison ihan minuttien kuluttua ja pian pääsee kotiin omaan sänkyyn, kissa kainaloon, ilman hämähäkkejä!
Pakko myöntää että kun nukkumaan pääsi, alkoi ahdistus. Asunto oli siinä kunnossa että tiesin joutuvani siivoamaan seuraavana päivänä ja tuntui kuin hyvien puolien lisäksi kaikki huonotkin puolet olisivat taas vallanneet elämäni. Ahdistus ja ehkä lievä kotiin paluun masennus kesti muutaman päivän ja tuntui kuin ei olisi missään koskaan ollutkaan ja kaikki olisi jatkunut samasta kuin lähtiessäni.
Ei siinä että se mitenkään muuten olisi näkysyt itsessäni, vaan lähinnä päivät menivät järjestellessä asuntoa ja järjestellessä asioita, kuten loppuraportteja ja suunnitelmaa mitäs nyt sitten tekisi. (kai tämä oli se niin sanottu lievä kotiin paluun kulttuurishokki tms.)
Mutta erityisesti silloin kuin sovimme pienet lenkkeilytreffit ystävättäreni kanssa, rupesin huomaamaan helsingissä yhtä kiinnostavia asiota ja jopa harmitti etten ottanut myöskään kameraani mukaan (no eihän toki ketään sellaista lenkillä kanna).
Jo aiempana päivänä oli tullut älyttömän hyvä fiilis monesta asiasta, kuten siitä että kaikki on mahdollista koska tällä hetkellä mikään ei velvoita minua mihinkään suuntaan, mutta lenkin aloittaessani hymyilin kirjaimellisesti jokaiselle vastaan tulijalle. Tuntui kuin kotinsakin näkisi melkein siinä samassa valossa, kuin vuosia sitten jolloin muutin Helsinkiin; kaikkialta voi löytää uusia asioita jos jaksaa olla kiinnostunut. Ja niitä niin sanottuja arjen pieniä ihmeellisiä asioita.
Tätä kahden kuukauden jaksoa pyydettiin loppuraportoimaan jotenkin, mutta en oikein tiedä miten muuten sen kiteyttäisi kuin ehkä helpoimmin plussin ja miinuksi:
Asuinpaikka ja työ, sekä irlanti
+ Asuin paikka oli mahtavalla alueella ja upean pariskunnan asuttama
+ Molemmissa työpaikoissa ihmiset olivat mahtavia
+ Irlannissa ihmisille on helppo jutella
+ työajat mahdollistivat reissaamisen
+Irlannin toimistolle ole helppo kääntyä jos tarvitsi apua
+ Dublinissa on helppo oppia kulkemaan
+ Irlannissa etäisyydet ovat melko lyhyitä
+ Maahan on helppo rakastua
+ työstä sai helposti mielekästä, jos ei miettinyt asiaa liikaa
+ ihmisiin oli heppo ystävystyä (erityisesti sohvasurffaus sivusto tai meetup)
+ töissä sai pukeutua juuri niinkuin halusi
+ Irlannissa pystyy ostamaan safkaa yms halvalla pienellä vaivannäöllä
+ Dublinissa on paljon myös ilmaista nähtävää ja tapahtumia
+ Allianssi auttoi suomen päässä jos tarvetta
- Asunto sijaitsi pitkällä
- Asunnossa maijaili kokoajan nuoria muutaman viikon jaksoin
- ensimmäinen työpaikka sijaitsi hornantuutissa
- työpaikat eivät olleet alana omaani /jotain mihin tarvitsin kokemusta
- työajat eivät tosin olleet hyödyllisen pitkiä
- irlannin toimisto ilmoitti mahdollisista retkistä vasta muutama päivä ennen lähtöäni, sekä tapaamisia
toisten kanssa oli järjestetty silloin kuin tulin ja lähdin
- hämähäkkien paljous asunnossa, erityisesti ne suuremmat tapaukset (ei heikkohermoisille)
- ilmasto saattaa helposti ottaa päähän, sekä melko todennäköistä että sairastelet flunssaa edes
kerran matkallasi
- Keskustassa on myös melkoisesti "hämärempää" porukkaa
- bussiliput kuukaudessa ryöstöä
Tätä listaa voisi varmasti jatkaa maailman loppuun saakka (ehkä ei ihan, mutta liioitellulla pointilla saa aina paremmin asian kuuluviin), joten ehkä tuosta jo selkeytyy jotain.
Toimistot suomessa ja irlannissa:
Molemmissa päissä autettiin aina kuin tarvetta oli, mutta tapahtumia yms voisi olla enemmän heidänkin osaltaan. Niissä on helppo asioida, mutta alku oli tehty itselleni kovin hankalaksi ja mahdollisuus tiettyyn työhön pitäisi ehkä tarkistaa ennen kuin asianomaisen tarvitsee allekirjoittaa täyttä sitoomusta tähän ohjelmaan, ilman peruuntumisesta johtuvaa rahallista korvausta.
Lopulta kuin oli sovittu että vaihtoehtona on itselläni ottaa tämä enemmän englannin kannalta (koska sopivaa työtä ei löytynyt), oli sääli että jos alussa halusit käydä kursseja, jouduit sen itse maksamaan (joten jätin väliin).
Muuten erittäin sydämellistä ja ihanan oloista porukkaa niin Suomen kuin Irlannin päässäkin. Joten iso kiitos heillekin.
Oppiminen ja hyödyt:
+ Englannin kieli parantui roimasti, vaikka toki lisää opiskelua sanastoineen vaatii
+ Ulkomaille muutto ei olisi este, se ei ole niin suuri muutos kuin ajattelee
+ Itsevarmuutta tuli lisää
+ Oppi ettei yksin matkustaminenkaan ole niin hankalaa ja saa nähdä sekä kokea juuri niitä mitä itse haluaa
+ Uusi iso kokemus elämässä
+ Sai uusia ystäviä
+ Väittäsin omaavani hitusen positiivisemman elämän asenteen
+ Innostuin jopa taas valokuvaamisesta uudessa valossa
Mitä nyt sitten seuraavaksi? Sen saa nähdä. Jopa muutaman päivän paluun jälkeen osuin oman alani vapaaseen työpaikkaan, mikä on harvinaista herkkua, joten sinne lähti ensimmäinen hakemus näin työttömyyden alkumetreillä. Katsotaan kuinka hyvä tuuri tässä on meikäiselle osunut. Jos ei, niin päätän nauttia muutaman kuukauden chillailusta, aloittaa kunnon kuntoilut (joka on saatu jo päivittäisillä lenkeillä alkuun!) ja tehdä portfolioni niin hyvään kuntoon ettei yksikään paikka voi olla palkkaamatta minua. (hahaa, positiivisempi elämän asenne, mitä minä sanoin!)
Ja nyt en jätä tekemiäni hakemuksia ulkomaille lähettämättä ja ajelehtimaan koneen syövereihin, koska en ole uskonut selviäväni haastattelusta vieraalla kielellä, vaan voin huoletta ottaa senkin oljenkorren käyttööni. Kuten sanoin, kaikki on aivan avointa enkä mistään tiedä mitään ja itselleni se on niin uutta että ei voi kuin nauttia, kääntää musiikin lujemmalle ja lopetella tämä blogi.
Kyllä, tämä taitaa olla viimeinen postaus aiheesta (tosin tässä pääsi jo nauttimaan blogien hölmöstä maailmasta itse kirjoittajana, joten tiedä vaikka avaisin uuden blogin jostain muusta aiheesta. Lukisiko sitä joku, sitä en sitten taas tiedä) joten toivottelen kaikille hyvää alkavaa syksyä tai loppu kesää! Hei hei!
perjantai 4. syyskuuta 2015
viimeinen viikko takana Irlantia
Viimeisellä viikolla olikin aika käyttää vapaa aika tapaamiini ystäviin ja Dubliniin. Tuntuu haikealta jättää Irlanti taakse, vaikka reissussa ei oltu sen pidempään kuin kaksi kuukautta, kerkesi paikassa syntyä tietyntyyppisiä rutiineita ja ihmissuhteita.
Alkuviikko meni töiden merkeissä ja etsien uusia kulmia Dublinin keskustasta (tapaamista erään italialaisen kanssa kovin yritimme muutamana päivänä, mutta hänen työpalaveri kiirensä estivät sen aina). Katsastin nykytaide museon melko kiireellä, mutta eipä se ihan omaan makuuni ollut. Jostain syystä liian usein nykytaide paikoissa iskee pienimuotoinen ketutus, koska kaikki näyttää siltä kuin olisin itse voinut kyhätä sen päivän aikana (pahoittelut tästä mielipiteestä, mutta on niissä tokin ajoittain oikeastikkin nähtävää omaan makuunikin). Nykytaide museo on tosin suhteellisen iso rakennus jolla on mahtavan suuri puutarha, jossa jatkuukin teosten katselu.
Myös jos suuntaa Luasilta kävellen taide museoon, löytyy jo hieman ennen rakennusta mielenkiintoista nähtävää (ainakin jos omaa samanlaisen mielenkiinnon ja suosiolla hieman kiertää reittiä, jos näkee vähänkään jotain outoa tai erilaista).
Asuintalo lähellä artmuseota
Tästä käppäilin vain valitsemaani suuntaan, ihan vain mielenkiinnosta mitä matkalta löytyy ja ohittaessani nähtävyydet kuten vanhan vankilan, löysin sotamuisto puiston josta oli helppo jatkaa matkaa phoenix puistoon jonka koko on valtava. Sieltä löytyy eläintarha, voit törmätä villi peuroihin sekä kauniina viikonloppu päivinä ihmiset tulevat usein pelailemaan ja nauttimaan auringosta sinne.
Viikon työpäivät vain lyhenivät ja tekeminen kiteityi uusien tuotteiden esillepanoon, asiakkaitten auttamiseen ja siivoamiseen, saattoi siinä muutamia perus tuotekuviakin olla. Keskiviikkona tuli vietettyä pitkää iltaa Sweeney baarissa, muutaman ystävän kera,joka osoittautui jo aiemminkin ehkä yhdeksi lempparikseni ja tuli tutustuttua yhteen Lucyn työntekijäänkin paremmin. Tämän jälkeen olikin hyvä yhdessä harmitella miksi ei oltu aiemmin puhutta hirveästi toisillemme, ehkäpä koska tuli vain muutamia kertoja nähtyä ohimennen.
Haikeinta oli torstaina hyvästellä erittäin ihana työkaveri Dandeline joka oli ainoa jonka kanssa pääsi keskustelemaan ja tutustumaankin paremmin ja kenenkanssa tuli puolet ajasta työskenneltyä. Erittäin puhelias, ihanan omanlaisen tyylin omaava, päälle kolmekymppinen nainen. Vaihdoimmekin hänen kanssaan yhteystietoja ja perjantaina töissä odottikin mahtava piirros Liisa ihmemaan asukeista läksiäislahjana. Perjantain työpäivä loppuikin jo muutaman tunnin jälkeen ja sain valita 25e arvosta tuotteita, mukaan lähtivät vanha nahkalaukku sekä musta turbaani.
Läksiäislahjoja tosin tuntui useampikin jakelevan; Angelelta sain upean piirrustuksen jonka onkin tarkoitus kehystää ja Adrianolta muutaman käsikorun brasiliasta, koska hän oli huomannut että käytän käsinauharöykkiötä ajoittain ranteessani. Ja itse olin tietysti kaikessa sählingissä unohtanut olla ajattelematta ketään.
Perjantaina oli kovat suunnitelmat bilettää vielä viimeinen ehtoo, mutta muutaman oluen ja kunnon hampurilais illallisenne jälkeen oli jälleen aika ottaa viimeinen bussi ennen puoltayötä ja suunnata kämpille, olihan seuraavana päivänä aika pakata loputkin roinat ja suunnata lentokentälle.
Oli aika jättää hyvästit myös näille maisemille. Tätä polkua tuli päivittäin käveltyä ja paikka missä majailin sijaitsi noin vajaa kilometrin eteenpäin tästä missä kuvaa olin ottamassa. Alempana näkyy myös Howtin kallio mistä Howtin kylä on nimensä saanutkin.
Alkuviikko meni töiden merkeissä ja etsien uusia kulmia Dublinin keskustasta (tapaamista erään italialaisen kanssa kovin yritimme muutamana päivänä, mutta hänen työpalaveri kiirensä estivät sen aina). Katsastin nykytaide museon melko kiireellä, mutta eipä se ihan omaan makuuni ollut. Jostain syystä liian usein nykytaide paikoissa iskee pienimuotoinen ketutus, koska kaikki näyttää siltä kuin olisin itse voinut kyhätä sen päivän aikana (pahoittelut tästä mielipiteestä, mutta on niissä tokin ajoittain oikeastikkin nähtävää omaan makuunikin). Nykytaide museo on tosin suhteellisen iso rakennus jolla on mahtavan suuri puutarha, jossa jatkuukin teosten katselu.
Myös jos suuntaa Luasilta kävellen taide museoon, löytyy jo hieman ennen rakennusta mielenkiintoista nähtävää (ainakin jos omaa samanlaisen mielenkiinnon ja suosiolla hieman kiertää reittiä, jos näkee vähänkään jotain outoa tai erilaista).
Museon suurin sisäänkäynti
Museon pihaa
Museon pihan "taidetta"
Lähitaidetta muualla kuin museossa
Tästä käppäilin vain valitsemaani suuntaan, ihan vain mielenkiinnosta mitä matkalta löytyy ja ohittaessani nähtävyydet kuten vanhan vankilan, löysin sotamuisto puiston josta oli helppo jatkaa matkaa phoenix puistoon jonka koko on valtava. Sieltä löytyy eläintarha, voit törmätä villi peuroihin sekä kauniina viikonloppu päivinä ihmiset tulevat usein pelailemaan ja nauttimaan auringosta sinne.
Yllä kuvat sotamuisto puistosta
Puistot jakaa kaunis joki
"Taidekuvaa" matkan varrelta
Pheonix parkkia
pheonix puiston keskikohdan tunnistaa tästä muistomerkistä
Haikeinta oli torstaina hyvästellä erittäin ihana työkaveri Dandeline joka oli ainoa jonka kanssa pääsi keskustelemaan ja tutustumaankin paremmin ja kenenkanssa tuli puolet ajasta työskenneltyä. Erittäin puhelias, ihanan omanlaisen tyylin omaava, päälle kolmekymppinen nainen. Vaihdoimmekin hänen kanssaan yhteystietoja ja perjantaina töissä odottikin mahtava piirros Liisa ihmemaan asukeista läksiäislahjana. Perjantain työpäivä loppuikin jo muutaman tunnin jälkeen ja sain valita 25e arvosta tuotteita, mukaan lähtivät vanha nahkalaukku sekä musta turbaani.
Läksiäislahjoja tosin tuntui useampikin jakelevan; Angelelta sain upean piirrustuksen jonka onkin tarkoitus kehystää ja Adrianolta muutaman käsikorun brasiliasta, koska hän oli huomannut että käytän käsinauharöykkiötä ajoittain ranteessani. Ja itse olin tietysti kaikessa sählingissä unohtanut olla ajattelematta ketään.
Perjantaina oli kovat suunnitelmat bilettää vielä viimeinen ehtoo, mutta muutaman oluen ja kunnon hampurilais illallisenne jälkeen oli jälleen aika ottaa viimeinen bussi ennen puoltayötä ja suunnata kämpille, olihan seuraavana päivänä aika pakata loputkin roinat ja suunnata lentokentälle.
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Loppusuoralla
Nyt on jäljellä irlantia enään viikko, joka samanaikeisesti masentaa (ei en halua vielä suomeen!) ja saman aikaisesti ei voi muuta kuin innolla odottaa omaa kotisuomea (oma sänky, uuno, rakkaat, omat rutiinit yms).
Erityisesti mainittavan arvoinen hankaluus, itsenäisyyteen ja omaan rauhaan tottuneelle että ajoittai on melko ärsytttävää ajoittaa omat aikataulut isäntäperheen aikatauluihin (melko harvoin tosin siihen joutuu, mutta ajoittain). Kuten en saanut pistää pyykkikonetta päälle tai kokata, jos asunnossa joku oli syömässä tai saannut mennä kokkaamaan tai hakemaan ruokaa, jos heillä oli vieraita ja he olivat keittiössä ovi kiinni (okei, nyt kuulostaa natsi touhulta, mutta viimeinen tapahtui vain kerran. Joka sai nälissään olevan henkilön kipittämään ulos törsäämään ruokaan ennen duunia).
Omassa tilanteessani ei olisi kyllä mitenkään edes toiminut ruuan ostaminen isäntäperheeltä, itse kun usein saatoin kokata kiireellä töihin safkaa ja tulla seuraavaksi kämpälle 10-12 aikaan illalla nopeasti haukkaamaan jotain ennen nukkumista. Asunto kun sijaitsi melko pitkällä ja jos kuudelta pääsi töistä ja näki ystäviä tms. ei siinä ollut mahdollisuutta käydä kämpillä ennen sitä. (Nyt ymmärrän eräitä ystäviäni suomessakin, miksi ei töiden jälkeen kiinnosta liikkua jos on jo kerinnyt himaan.)
Takana on kuitenkin tällä kertaa hieman erilainen viikko (vai kaksi viikkoa). Avopuoliso tuli Irlannin vierailulle! Itse en saanut majoittaa häntä huoneeseeni edes muutamaksi yöksi (jokin pitkä selitys siitä kun heillä on niin paljon nuoria muutaman viikon asumassa) ja jos Dubliniin haluaa matkata viikoloppuna suosittelen hankkimaan hostellin/hotellin jo ajoissa.
Emme meinanneet saada hänelle minkään näköistä asutusta (jos et ole valmis maksamaan yli 100e) ja oma stressitasoni oli muutaman päivän huipussaan. Meinasin saada meille yhdeksi yöksi toisenlaisesta isäntäperheestä huoneen kohtuu hintaan, mutta koska oma elektroniikkani on ilmeisesti liian vanhaa, en saanut lähetettyä vahvistusta henkilöllisyydestäni läppärini tai kännykkäni välityksellä, jolloin varausta ei hyväksytä. Mutta onneksi oma huono tuurini ei yleensä yllä näihin asioihin niin pahasti ja saimme hostellihuoneen kolmannesta paikasta, missä kävimme ovella iltamyöhään kysymässä ja jopa kohtuu hintaan!
Tein alkuviikon töitä (joka sisälsi kaikkea mitä viimeviikollakin ja maanantaina lupauduin jopa itse leikkimään mallia, vaitettavasti) ja sain loppuviikosta vapaata (jopa ajettiin muutamana päivänä aiemmin pois, kun ei ollut mitään tekemistä) jolloin lähdimme Galwayhin. Toki alussa olin kerinnyt jo suunnittelemaan Galwayn lisäksi pohjois irlantia, mutta hostellit söivät kuvittelemaamme enemmän rahaa (vaikka lähes kaikki olivat dormeja) joten tyydyimme chillimpään lomailuun, erityisesti kuin tuo toinen osapuoli ei ollut tajunnut ottaa vaelluskenkiä mukaan ja taitaa nauttia muutenkin itseäni enemmän vain kaupungissa chillailusta mikä on ihan rentoa sekin
Mutta ennen Galwayta kiertelimme Dublinia alkupäivät ja löysin nuorten irlantilaisten suunnittelijoiden näyttelyn läheltä Dublinin linnaa. Sekä kävimme vihdon maistamassa Howtin kuuluisaa kalaruokaa sekä ihailemassa Malahaidin maisemia, jossa sijaitsee myös pieni satama ja linna. Mutta valitettavasti kuvia en saa postattua, koska unohdin muistikortin kämpille ja kameralle ei ole siirtopiuhaa mukana..
Galway on erittäin kaunis merenranta kaupunki toisella puolella irlantia jossa ei kannata jäädä vain keskustaa pälyilemään (Buseireannilla 3.5h matka). Galwayn läpi kulkee myös kaunis joki, jonka varrella on mukava hengata tai vaibn kävellä auringon paahteessa. Olimme varautuneet matkaamaan jopa pienelle asutulle saarelle lautalla, mutta niitä ei kulkenut kuin kerran päivässä ja väittäisin noin 25e olevan suhteellisen kallista noin 20min lautta matkasta. (Toisaalta välillä pitäisi osata jättää pihiys aivot narikkaan muutamaksi päiväksi ja vaan nauttia reissusta, mutta tällä kertaa vika oli aikataulujen, ainoa lautta noin 9.30)
Vuokrasimme myös pyörät yhdeksi päiväksi ja kiersimme koko ranta alueen ja hieman ylikin. Pyörän vuokra oli 15e/päivä, tosin tämän jälkeen luin että niitä vuokrapyöriä jotka saat lainattua koneesta saa lainattua periaatteessa ilmaiseksi; 30min välein palautat pyörän toiseen telineeseen ja otat taas toisen pyörän matkaan. Galwayssa matkat ovat keskustassa lyhyitä, jolloin kävellenkin matka taittuu erinomaisesti, mutta toki pyörällä saa nopeammin ja helpommin irti kaikesta.
Välillä on hyvä pitää silmät auki ihan vain esimerkiksi lintujen takia, ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun tapaan ihan lähietäisyydessä jotain mihin ei normaalisti näin törmää suomessa.
Ja jos lapsettaa rupeaa, sijaitsee hieman kauempana keskustasta keilarata josta löytyy myös ilmakiekkoa ja kaiken maailman pelejä (pelattiin jopa hirven ammuntaa, joka sai huonot oman tunnon tuskat vaikka hauska virtuaali peli olikin). Galwayssa sijaitsee myös Irlannin pienin komedia clubi joka on auki vain torstaisin ja valitettavasti löysin tämän tiedon pulituntia liian myöhässä. Kaupungissa on mukavia pikku bupeja ja isompiakin clubeja bilettäjille. Ruoka paikkoja laidasta laitaan ja jos muistaisin paikan missä söimme pyöräily retkellä suosittelisin koska otimme fish and chipsit joiden kokoluokka oli kaksi kertaa suurempi kuin Howtissa ja itseasiassa mielestäni paremmat. Mutta jos ei ole mahdollisuutta reissata isomille nähtävyyksille joihin itse emme valitettavasti päätyneet, saattaa kolme yötä olla liikaa Galwayssa, toki riippuu siitäkin minkälaiset säät ovat. Kauniilla aurinkoisella säällä sieltä ei ole mihinkään kiire. Ja Olikin aika päätyä takaisin Dublinin elämään.
Ja kun takana oli yli viikko yhteistä aikaa, oli aika suunnata hyvästelemään lentokentälle tosin ei enään moneksi viikoksi. Tästä suuntasin vielä kaupan kautta kämpille päikkäreille (taas sai todeta saavan ruokaa ruhtinaallisesti vain 25e) jonka jälkeen sai taas todeta myös kurkun ilmoittavan olemassaolostaan. Ei ihminen voi sairastaa taas jos viimekerrasta on noin muutama viikko, tosin taisi kurkkukipu iskeä miehellekin joten epäilen irlannin ilmastoa ja ehkä jopa roskaruuan liiallista syöntiä. Viikon roskaruoka mätöistä ja oluesta ilmoittaa olemassaolollaan myös mahani, puntaria en halua edes tavata ja vannon alkavani kunnon kuntokuurin viimeistään palattuani suomeen ja taas on aika jättää hyvästit turhalle roskaruualle, toki niin että ajoittain saa nauttia turhuuksistakin.
Oli aika palata omiin normirutiineihini ja huomasin yli viikon Suomen puhumisen tehneen hallaa Englannilleni, mikä tuntui melko turhauttavalta. Mutta ei siinä enään mennyt kuin muutama päivä että pääsi taas samaan pisteeseen takaisin. Ei siinä että puhuisin mitenkään täydellistä englantia vieläkään, mutta parempaa ja niin etten mieti mitä sanon etukäteen. Toisaalta se on myös huonokin asia, koska suusta saattaa tulla mitä ihmeellisempiäkin sanoja jonka tajuaa vasta sanottuaan lauseensa. (onneksi näin ei käy sentään liian usein)
Työrutiinitkaan eivät poikenneet oikeastaan aiemmista mitenkään, sain tosin ison kasan kuvattavia tuotteita, jolloin puoolet viikosta meni yksinäni yläkerrassa kuvia ottaessa Mikä on toisaalta huono, jos tänne englantia tulin puhumaan, mutta eiköhän muutaman päivän voi näinkin viettää. Erityisesti kuin kunnon helteiden saapuessa tännekkin, tuntuu alakerran butiikki aivan liian kuumalta paikalta työskennellä. Perjantaina taas potkittiin ulos butiikista ennen työpäivän alkuakaan pois, koska siellä eiollut kuulemma tehtävää ja minun kuuluu nauttia aurinkoisista keleistä. Noh, jos ei siellä kaivata niin enköhän voi siirtyä chillaamaan kanaalille jossa on turhan liian vähän tullut käveltyä ja metsästää uusia paikkoja lisää Dublinista.
Bussin kotiin ottaessani, päädyin hyppäämään pois puolessa välissä ja katsastamaan onko Rahenyn alueella mitään näkemisen arvoista. Ei hirveästi, ja paikallinen baari Kukko ja härkä kuulostii omaan mieleeni turhan äijämäiseltä.
Oli aivan pakko ottaa taloista muutamat kuvat,koska yllä on Irlannin perustaloja ja alla nitä joita näkee myös ajoittain.
Lauantaina olin laittanut herätyksen 6.30am koska suunnitelmissa oli suunnata Kilkennyyn joka sijaitsee 1.5h bussimatkan päässä Dublinista. Lippu edestakaisin samalle päivälle oli vain 15e ja kokeilin myös löytää majapaikkaakin aiemmin, mutta viikonloput missä tahansa kaupungissa tähän aikaan vuodesta tuntuu olevan suosittua. Paikan päällä oli kaunis keli ja paikka näytti miellyttävältä. Menin katsastamaan Kilkennyn linnan vain ulkoapäin koska aajattelin että en käytä yhteen asiaan liikaa aikaa ja suuntasin turisti infoon kysymään miten pääsen Kilkennyssä sijaitsevalle luolalle. Tässä vaiheessa tuli vastaan iso pettymys, paikallinen bussi ei kulje lauantaisin ja jos en omista autoa on sinne mahdoton päästä (kuten minnekään muuallekaan mikä sijaitse ulkona kaupungsta). Toki paikalle olisi voinut periaatteessa kävelläkkin, mutta 10km suunta oli hieman liikaa omallle aikataululleni ja jaksamiselleni tällä kertaa, eikä pyöriäkään saanut vuokratua mistään. Pyörälllä tuo matka olisi käynyt vallan mainiosti, mutta pyörän sai ilmeisesti vuokrattua vain 10km päässä sijaitsevasta puistosta, jossa luolastokin sijaitsi.
Oli aika suunnata harmituksen kanssa lounaalle ja löysin ihanan pienen kahvilan mainioine paahtoleipineen vuohenjuustolla. Kilkennyssä on toki mielettömästi vanhoja kirkkoja ja yms ja kaikiin ei sentään tarvinnut maksaa kuten yhteen katetraaliin päsi ilmaiseksi (itse kun noiden ilmais asioiden perään olen enemmän, erityisesti kun on yhteen kirkkoon dublinissa jo maksanut)
Rosissaan Kilkenny ei ole merenrantakaupunki, mutta sen jakaa kesskellä virtaava joki. Paikka on myös erittäin pieni ja itsellenikin jäi aivan liikaa luppoaikaa kierrokseni jälkeen, eikä paikassa ole sen jälkeen oikein muutakuin bupeja. Kilkennyhän onkin maineeltaan iltaviettopaikka baareineen ja sen huomaa kyllä jo kaupunkiin astuessaan bupien määrästä.
Olin sopinut sohvasurffaus sivuston kautta myös tapaamisen erään puolalaisen kanssa, mutta aikataulujen mennessä ristiin lähdin aikaisemmalla Bussilla takaisin Dubliniin, koska yksi olut bupissa kierroksen jälkeen oli itselleni ihan sopiva annos, erityisesti koska niissä oli siihen aikaan todella hiljaista. Sekä Dublinin päässä odotti kveriporukka illan viettoon lähtemistä, niin eiköhän se ollut järkevämpää lähteä etsimään uusia paikkoja Dublinissa porukalla kuin yksin pienessä Kilkennyssä.
Nyt vietän viimeistä sunnuntaina, koska ensi lauantaina lähtee lento takaisin suomeen ja piti lähteä Wicowin luonnonpuistoon tai edes uuteen kylään,mutta eilisestä oli jäänyt univelkaa (vaikka tuli vetettyä iltariennoissa vain 11 saakka illalla, tosin viimeinen bussi lähti puolituntia myöhässä asiakkaan ja kusikin kärhämän takia) ja nousin ylös vasta hieman ennen kymmentä aamulla ja ainoa bussi sinne lähtee 11.30... Noh nyt on niin paljon jäänyt syitä tulla takaisin Irlantiin reissulle, että se tarvinee varmaan ensikesänä tai edes joskus toteuuttaa, ja silloin auto tai edes kunnon pyöräilykunto on välttämätön. Tulipahan ainakin hyvää aikaa kirjoittaa vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen ja läppärin sulkeuduttua heitän takin niskaan ja suuntaan löytämään itseni nykytaidemuseosta tai sitten ihan vain jostain uudesta tuntemattomasta paikasta, paikasta mistä kerkeän illaksi light house cinemalle katsomaan, muutaman ystävän kanssa, dogumettia Iris Apfelista <3
Erityisesti mainittavan arvoinen hankaluus, itsenäisyyteen ja omaan rauhaan tottuneelle että ajoittai on melko ärsytttävää ajoittaa omat aikataulut isäntäperheen aikatauluihin (melko harvoin tosin siihen joutuu, mutta ajoittain). Kuten en saanut pistää pyykkikonetta päälle tai kokata, jos asunnossa joku oli syömässä tai saannut mennä kokkaamaan tai hakemaan ruokaa, jos heillä oli vieraita ja he olivat keittiössä ovi kiinni (okei, nyt kuulostaa natsi touhulta, mutta viimeinen tapahtui vain kerran. Joka sai nälissään olevan henkilön kipittämään ulos törsäämään ruokaan ennen duunia).
Omassa tilanteessani ei olisi kyllä mitenkään edes toiminut ruuan ostaminen isäntäperheeltä, itse kun usein saatoin kokata kiireellä töihin safkaa ja tulla seuraavaksi kämpälle 10-12 aikaan illalla nopeasti haukkaamaan jotain ennen nukkumista. Asunto kun sijaitsi melko pitkällä ja jos kuudelta pääsi töistä ja näki ystäviä tms. ei siinä ollut mahdollisuutta käydä kämpillä ennen sitä. (Nyt ymmärrän eräitä ystäviäni suomessakin, miksi ei töiden jälkeen kiinnosta liikkua jos on jo kerinnyt himaan.)
Takana on kuitenkin tällä kertaa hieman erilainen viikko (vai kaksi viikkoa). Avopuoliso tuli Irlannin vierailulle! Itse en saanut majoittaa häntä huoneeseeni edes muutamaksi yöksi (jokin pitkä selitys siitä kun heillä on niin paljon nuoria muutaman viikon asumassa) ja jos Dubliniin haluaa matkata viikoloppuna suosittelen hankkimaan hostellin/hotellin jo ajoissa.
Emme meinanneet saada hänelle minkään näköistä asutusta (jos et ole valmis maksamaan yli 100e) ja oma stressitasoni oli muutaman päivän huipussaan. Meinasin saada meille yhdeksi yöksi toisenlaisesta isäntäperheestä huoneen kohtuu hintaan, mutta koska oma elektroniikkani on ilmeisesti liian vanhaa, en saanut lähetettyä vahvistusta henkilöllisyydestäni läppärini tai kännykkäni välityksellä, jolloin varausta ei hyväksytä. Mutta onneksi oma huono tuurini ei yleensä yllä näihin asioihin niin pahasti ja saimme hostellihuoneen kolmannesta paikasta, missä kävimme ovella iltamyöhään kysymässä ja jopa kohtuu hintaan!
Tein alkuviikon töitä (joka sisälsi kaikkea mitä viimeviikollakin ja maanantaina lupauduin jopa itse leikkimään mallia, vaitettavasti) ja sain loppuviikosta vapaata (jopa ajettiin muutamana päivänä aiemmin pois, kun ei ollut mitään tekemistä) jolloin lähdimme Galwayhin. Toki alussa olin kerinnyt jo suunnittelemaan Galwayn lisäksi pohjois irlantia, mutta hostellit söivät kuvittelemaamme enemmän rahaa (vaikka lähes kaikki olivat dormeja) joten tyydyimme chillimpään lomailuun, erityisesti kuin tuo toinen osapuoli ei ollut tajunnut ottaa vaelluskenkiä mukaan ja taitaa nauttia muutenkin itseäni enemmän vain kaupungissa chillailusta mikä on ihan rentoa sekin
Mutta ennen Galwayta kiertelimme Dublinia alkupäivät ja löysin nuorten irlantilaisten suunnittelijoiden näyttelyn läheltä Dublinin linnaa. Sekä kävimme vihdon maistamassa Howtin kuuluisaa kalaruokaa sekä ihailemassa Malahaidin maisemia, jossa sijaitsee myös pieni satama ja linna. Mutta valitettavasti kuvia en saa postattua, koska unohdin muistikortin kämpille ja kameralle ei ole siirtopiuhaa mukana..
Hieman futuristisempaa vaate muotoilua
Suola, pippuri ja sokeri sirottimet.
Tämä oli se ainoa tuotos joka iski ainoana kunnolla silmääni, aivan mahtavaa ja ilmeisesti tekijä on päässyt tekemään töitä amerikkalaisenkin filmituotannon kanssa.
Vuokrasimme myös pyörät yhdeksi päiväksi ja kiersimme koko ranta alueen ja hieman ylikin. Pyörän vuokra oli 15e/päivä, tosin tämän jälkeen luin että niitä vuokrapyöriä jotka saat lainattua koneesta saa lainattua periaatteessa ilmaiseksi; 30min välein palautat pyörän toiseen telineeseen ja otat taas toisen pyörän matkaan. Galwayssa matkat ovat keskustassa lyhyitä, jolloin kävellenkin matka taittuu erinomaisesti, mutta toki pyörällä saa nopeammin ja helpommin irti kaikesta.
Viimeisenä yönä kuulin myös että Galwayssa oli juuri meneillään gayfestivaalit, joka selittää sateenkaariliput viimeisen hostellimme kadulla.
Onko kätevämpi kulkureitti merelle uimaan.
Galwayssa oli myös meneillään whisky juhla, jonka kunniaksi oli järjestetty paraati.
Ja jos lapsettaa rupeaa, sijaitsee hieman kauempana keskustasta keilarata josta löytyy myös ilmakiekkoa ja kaiken maailman pelejä (pelattiin jopa hirven ammuntaa, joka sai huonot oman tunnon tuskat vaikka hauska virtuaali peli olikin). Galwayssa sijaitsee myös Irlannin pienin komedia clubi joka on auki vain torstaisin ja valitettavasti löysin tämän tiedon pulituntia liian myöhässä. Kaupungissa on mukavia pikku bupeja ja isompiakin clubeja bilettäjille. Ruoka paikkoja laidasta laitaan ja jos muistaisin paikan missä söimme pyöräily retkellä suosittelisin koska otimme fish and chipsit joiden kokoluokka oli kaksi kertaa suurempi kuin Howtissa ja itseasiassa mielestäni paremmat. Mutta jos ei ole mahdollisuutta reissata isomille nähtävyyksille joihin itse emme valitettavasti päätyneet, saattaa kolme yötä olla liikaa Galwayssa, toki riippuu siitäkin minkälaiset säät ovat. Kauniilla aurinkoisella säällä sieltä ei ole mihinkään kiire. Ja Olikin aika päätyä takaisin Dublinin elämään.
Oli aika palata omiin normirutiineihini ja huomasin yli viikon Suomen puhumisen tehneen hallaa Englannilleni, mikä tuntui melko turhauttavalta. Mutta ei siinä enään mennyt kuin muutama päivä että pääsi taas samaan pisteeseen takaisin. Ei siinä että puhuisin mitenkään täydellistä englantia vieläkään, mutta parempaa ja niin etten mieti mitä sanon etukäteen. Toisaalta se on myös huonokin asia, koska suusta saattaa tulla mitä ihmeellisempiäkin sanoja jonka tajuaa vasta sanottuaan lauseensa. (onneksi näin ei käy sentään liian usein)
Työrutiinitkaan eivät poikenneet oikeastaan aiemmista mitenkään, sain tosin ison kasan kuvattavia tuotteita, jolloin puoolet viikosta meni yksinäni yläkerrassa kuvia ottaessa Mikä on toisaalta huono, jos tänne englantia tulin puhumaan, mutta eiköhän muutaman päivän voi näinkin viettää. Erityisesti kuin kunnon helteiden saapuessa tännekkin, tuntuu alakerran butiikki aivan liian kuumalta paikalta työskennellä. Perjantaina taas potkittiin ulos butiikista ennen työpäivän alkuakaan pois, koska siellä eiollut kuulemma tehtävää ja minun kuuluu nauttia aurinkoisista keleistä. Noh, jos ei siellä kaivata niin enköhän voi siirtyä chillaamaan kanaalille jossa on turhan liian vähän tullut käveltyä ja metsästää uusia paikkoja lisää Dublinista.
Kanaalilla on mahdollista päästä kokeilemaan lautailua kaapelilla.
Palmuja! Oikeastaan oli hauska jäädä välissä pois, koska Rahenylta kulkee ranta reitti Suttoniin, jota pitkin huomasinkin usean lenkkeilijän juoksevan.
Iltahämärä ja valokuvausta hautausmaalla
Lauantaina olin laittanut herätyksen 6.30am koska suunnitelmissa oli suunnata Kilkennyyn joka sijaitsee 1.5h bussimatkan päässä Dublinista. Lippu edestakaisin samalle päivälle oli vain 15e ja kokeilin myös löytää majapaikkaakin aiemmin, mutta viikonloput missä tahansa kaupungissa tähän aikaan vuodesta tuntuu olevan suosittua. Paikan päällä oli kaunis keli ja paikka näytti miellyttävältä. Menin katsastamaan Kilkennyn linnan vain ulkoapäin koska aajattelin että en käytä yhteen asiaan liikaa aikaa ja suuntasin turisti infoon kysymään miten pääsen Kilkennyssä sijaitsevalle luolalle. Tässä vaiheessa tuli vastaan iso pettymys, paikallinen bussi ei kulje lauantaisin ja jos en omista autoa on sinne mahdoton päästä (kuten minnekään muuallekaan mikä sijaitse ulkona kaupungsta). Toki paikalle olisi voinut periaatteessa kävelläkkin, mutta 10km suunta oli hieman liikaa omallle aikataululleni ja jaksamiselleni tällä kertaa, eikä pyöriäkään saanut vuokratua mistään. Pyörälllä tuo matka olisi käynyt vallan mainiosti, mutta pyörän sai ilmeisesti vuokrattua vain 10km päässä sijaitsevasta puistosta, jossa luolastokin sijaitsi.
Oli aika suunnata harmituksen kanssa lounaalle ja löysin ihanan pienen kahvilan mainioine paahtoleipineen vuohenjuustolla. Kilkennyssä on toki mielettömästi vanhoja kirkkoja ja yms ja kaikiin ei sentään tarvinnut maksaa kuten yhteen katetraaliin päsi ilmaiseksi (itse kun noiden ilmais asioiden perään olen enemmän, erityisesti kun on yhteen kirkkoon dublinissa jo maksanut)
Rosissaan Kilkenny ei ole merenrantakaupunki, mutta sen jakaa kesskellä virtaava joki. Paikka on myös erittäin pieni ja itsellenikin jäi aivan liikaa luppoaikaa kierrokseni jälkeen, eikä paikassa ole sen jälkeen oikein muutakuin bupeja. Kilkennyhän onkin maineeltaan iltaviettopaikka baareineen ja sen huomaa kyllä jo kaupunkiin astuessaan bupien määrästä.
Olin sopinut sohvasurffaus sivuston kautta myös tapaamisen erään puolalaisen kanssa, mutta aikataulujen mennessä ristiin lähdin aikaisemmalla Bussilla takaisin Dubliniin, koska yksi olut bupissa kierroksen jälkeen oli itselleni ihan sopiva annos, erityisesti koska niissä oli siihen aikaan todella hiljaista. Sekä Dublinin päässä odotti kveriporukka illan viettoon lähtemistä, niin eiköhän se ollut järkevämpää lähteä etsimään uusia paikkoja Dublinissa porukalla kuin yksin pienessä Kilkennyssä.
Nyt vietän viimeistä sunnuntaina, koska ensi lauantaina lähtee lento takaisin suomeen ja piti lähteä Wicowin luonnonpuistoon tai edes uuteen kylään,mutta eilisestä oli jäänyt univelkaa (vaikka tuli vetettyä iltariennoissa vain 11 saakka illalla, tosin viimeinen bussi lähti puolituntia myöhässä asiakkaan ja kusikin kärhämän takia) ja nousin ylös vasta hieman ennen kymmentä aamulla ja ainoa bussi sinne lähtee 11.30... Noh nyt on niin paljon jäänyt syitä tulla takaisin Irlantiin reissulle, että se tarvinee varmaan ensikesänä tai edes joskus toteuuttaa, ja silloin auto tai edes kunnon pyöräilykunto on välttämätön. Tulipahan ainakin hyvää aikaa kirjoittaa vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen ja läppärin sulkeuduttua heitän takin niskaan ja suuntaan löytämään itseni nykytaidemuseosta tai sitten ihan vain jostain uudesta tuntemattomasta paikasta, paikasta mistä kerkeän illaksi light house cinemalle katsomaan, muutaman ystävän kanssa, dogumettia Iris Apfelista <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)