Alku ongelmia

Sain itse siis tehdä toiveita työn suhteen, mutta irlannin toimisto etsi niitä minulle. Omat toiveeni liittyivät muotiin; vaatesuunnittelun assari, studiokuvaukset, muotilehdet, ostopuoli yms. Melko laaja-alaisesti siis, kunhan jotain löytyisi. Mutta omia toiveitani, saatikka CV:täni ei oikein ymmärretty vaikka alussa ymmärsin jo saaneeni paikan, haluamaltani toimenkuvalta.

Ensimmäinen työtarjous oli tavaratalon myyjänä (mistä kieltäydyin ja pyrin selittämään toiveeni tarkemmin), tämän jälkeen korjausompelijan hommia (isompi pudotus) ja kolmanneksi helmien yms koru krääsän myyjä (no nyt!). Hieman sähköposteja edestakaisin lähetellessä ja tuntiessani itseni liian vaativaksi, tuli vasta virkailijan vaihdettua ilmi, että kahden kuukauden harjoittelu on liian lyhyt omalle alalleni (kukaan ei ota alle 6kk ajaksi) ja minun pitäisi valita mielellään nyt joku ja ottaa se englannin kielen opiskelun kannalta.

Epätoivoisesti aloin itse etsimään mahdollisia työpaikkoja, sekä laitoin muutamaan mailia ja muutamista kerroin irlannin päähän. Mutta kaikista tuli vastausta että joko liian pieni tiimi, ei tarvita tällä hetkellä ja näin pienellä varoitus ajalla tai liian lyhyt aika työskentelyyn.
Tällöin kaikki epätoivo lähti ajatuksella "ihan sama" ja valitsin tavaratalon, koska se oli järkevin, siellä toimenkuvani voisi muuttua helpommin, oikeastaan pidän asiakaspalvelusta jota kautta erityisesti pääsisin kehittämään kielitaitoani.

Tässä kohtaa olin jo melko ärsyyntynyt tähän toimintaan, mutta saadessani fiiliksen uuteen nousuun pelkän kielitaidon hyödyistä, aloin taas innostua. Ehkä tämän positiivisen ajattelun takia, minulle tuli viesti, jossa näyttäisi että työn toimenkuva yrityksessä on jo laajentunut ja aloittaisin visualistina/ assaroisin visualistia jonka jälkeen muitakin töitä voidaan miettiä, kunhan ovat tutustuneet ensiksi minuun työntekijänä.

Joten katsotaan mitä kaikkea tämä tuo vielä tullessaan.

Ah, ja juuri kun olin julkaisemassa tätä blogia, minulle tuli sähköpostia että firma mihin minun piti mennä on mennyt konkurssiin ja lopettanut ja taas tajottiin korjausompelijan työtä...

Takaisin lähti ehkä hitusen tuohtunut viesti, mutta pyrein olemaan asiallinen ja ilmaisin lopussa että jos ette todellakaan kykene löytämään minulle paikkaa niin sinne sitten. Mutta mainitsin vielä viestin perään, että olen tosissaan opiskellut ompelijaksi n. kymmenen vuotta sitten, jonka jälkeen minulla on mielekkäämpikin ammatti hankittu (olisi voinut sanoa jopa monikossa), joten taidoista en mene takuuseen ihan kaiken osalta.

Ja jälleen voin van odottaa että lennot on aivan pian, mutta mistään ei tietoa (taisi isäntäperhekin vaihtua kertaalleen välissä).

Eli oma reissuni ei ole "ready for lifellä" lähtenyt aivan ongelmitta käyntiin, eköhän se siitä auringoksi taas muutu. Ainakin on sentään jotain valmiiksi suunniteltu vapaisiin iltoihin ja must see kohteet kirjoitettu ylös ja jopa harrastusmahdollisuudet tsekattuna.

Huh, nyt voin taas huokaista syvään, löytää sisäisen rauhani ja olla edelleen hyvin mielin lähdössä. Onhan siellä ainakin paljon nähtävää ja koettavaa, sekä eiköhän se englantikin rupea sujumaan kun on jo tapaamisiakin sovittuna muutaman ulkomaalaisen tytön kanssa :)

Ehkä yhdelle tummalle oluelle rauhoittamaan vielä mieltä, ja opettelemaan maan juomakulttuuria ;)

Mitä? Irlantiin? miksi?

Pian on aika lähteä Irlannin ihmeelliseen maailmaan muutamaksi kuukaudeksi, joten tästä syystä on varmaan jo hyvä aika aloittaa blogin pitäminen, jota kautta lupauduin kertomaan erityisesti työstäni siellä. Eli lähden tosiaankin kahden kuukauden työharjoitteluun Dubliniin heinä-elokuun ajaksi, jossa minulle on valmiina majapaikka isäntäperheessä  sekä matkustamiseen yms. tulee rahallista tukea. Mutta miten päädyin tähän?

Lähdin eräs aamu lenkille ja uteliaana ihmisenä huomasin Allianssin talolla mainoksen infosta joka käsitteli ulkomailla työskentelyn mahdollisuuksia. Olin toki aiemminkin kuullut tästä paikasta ystävältäni, joka oli aikoinaan Saksassa kolmekuukautta tämän kautta. No, tietysti löysin itseni istumasta talon sisällä ja kuntelemassa infoa, jossa kiinnostuin "ready for life" ohjelmasta.

Itselläni oli mahdollisuus hakea tähän, koska olin jokin aika sitten saanut paperit parturi-kampaajan aikuisopinnoista. Tosin kaikki kävi melko nopeasti, koska infon jälkeen minulla oli aikaa tehdä hakupaperit muutamassa paivässä, koska haku oli alkanut jo huomattavasti aiemmin!

Olen jo pitkään pyrkinyt parantamaan englannin kieltäni, mikä on ihan ok keskitasoa, mutta vaatii itsevarmuutta huomattavasti enemmän. Olen myös unelmoinut työskentelystä ulkomailla, erityisesti Suomen työtilanteen huomioiden ja oman ammattini. Olen siis muun muuassa valmistunut vaatesuunnittelijaksi korkeakoulusta ja lisäkouluttautunut maskeeraajaksi sekä kampaajaksi. Tässä oli itselleni hyvät syyt kokeilla, jos vaikka tulisinkin valituksi yhdeksi Irlantiin lähtijöistä. Toki hakeminen tuli niin nopealla varoitus ajalla että en oikeastaan kerennyt sitä sen kummemmin miettimään. Erityisesti kun avopuolison kommentti tähän oli: Anna mennä, jos se sinulle tärkeää on, kunhan tulet takaisin erinomaisella englannilla! :)

Ja kuten arvata saattaa, sähköpostiin tuli maininta hyväksymisestä joka pyydettiin vahvistamaan. 

Tässä vaiheessa irtisanouduin työstäni, kun olin saanut tarkan matkustuspäivän tietooni ja hankittuani lentoliput, Se jännitti erittäin paljon ja mietein pitkään että mitä sitten, kun työharjoittelu Irlannissa loppuu. Varsinkin kun fiilikset ovat olleet melko ailahtelevia, koska toki tässä on jo nyt kerennyt tulemaan ongelmia vastaan.

Mutta sanonta "onnetar suosii rohkeaa", joka löytyy tatuoituna selästänikin, sopii mielestäni tähän. Joten eikun matkaan ja ihmetellään sitten uusiksi kysymystä; mitä sen jälkeen?

Lisää tietoa kyseisestä ohjelmasta saa http://nuorisovaihto.fi/work+experience/ready+for+life/