Yli puolessavälissä reissua.

Maanantaina työpäivä meni mukavasti käheän äänen kanssa, mutta lähes kokopäiväni meni kuvatessa vaatteita myyntiin nettisivuille (alussa meni hetki hahmottaessa minkätyyppiset vaatteet soveltuvat kuvattaiksi siinä ympäristössä, ilman että näyttävät liian sotkuisilta), tosin hieman tuli yritettyä puhua muutaman muun harjoittelijan kanssa, täällä niitä kun näyttää olevan joka viikko lisää.
Kun työpäivä oli saatu päätökseen, työntekijä jonka kanssa työskentelen puolet ajasta, kysyi että enkö viidy heillä ja minun ei ole pakko työskennellä heillä jos en halua. Tämä hämmensi minut täysin ja kysyinkin että olenko muka vaikuttanut siltä, koska se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka vaikeaa on olla 100% itsensä, koska ei pysty käyttämään 100% kieltä ja on aivan täysin vieraassa ympäristössä. Tosin olen aina kotiutunut kaikkialle minne olenkin mennyt ja tulen mielestäni yleensä kaikkien kanssa toimeen sekä koitan olla mukava ihminen, joten kysymys tuli erittäin yllättäen. Mutta myöhemmin huomasin että kyse voi olla vain väärinkäsityksestä ja pakkohan se on näin suomalaisena todeta että oma tapani käyttäytyä voi vaikuttaa töykeältä, jos en kokoajan ole sanomassa kohteliaisuuksia, kiittämässä yms. Ja kyllä, sen muistaminen voi olla ajoittain hankalaa suomalaiseen suorasukkaisuuteen tottuneelle jossa ei yleensä paljoa turhia puhuta.

Accept that there is no word for “please.” For instance, “Could I get a glass of milk, please?” can easily be shortened to “Milk.”

(http://matadornetwork.com/life/become-finn-22-easy-steps/10/)

Sain työkseni päivittäin myös stailata yhden nukeista, joista tarkoitukseni on ottaa kuvia facebookkiin ja instagramiin, sekä valita viisi vaatetta jotka kuvaan debob sivuille myyntiin.
Viikko hurahti taas hetkessä töiden merkeissä ja tuli sitä taas normaaliin tapaan vietettyä aikaa myös ihmisten parissa.

Perjantaina päädyin  viettämään iltaa ensimmäistä kertaa kunnolla. Sovimme Angelen kanssa että jätän käyttämättä viimeisen bussini joka lähtee 11.15pm ja jään hänen työkseen keskustaan yöksi. Toki yöbussejakin näköjään kulkee, josta joutuu erikseen maksamaan 6.5e. Päädyimme Angelen ja yhden hänen kämppiksensä kanssa muutamaan eri yökerhoon ja loppuilta menikin hyvin perus suomalaisesti; tanssimista pilkkuun saakka ja "nakkikiskalta" nukkumaan.

Lauantai ja sunnuntai menivät museokierroksien ja elokuvien merkeissä.

 

 

 Yksi syy mennä national arts and decoration museoon uudestaan oli että siellä on vanhoja muotivaatteitakin, tosin määrällisesti melko vähän. Kylläkin viimeinen kerros oli yllättäen suljettu, joten en tiedä mitä sieltä olisi muuta löytynyt kuin ainakin jotain aasiaan liittyvää.

 Näihin teoksiin jotenkin vain rakastui national arts and decoration museossa

Maanantai oli pankkien lomapäivä ja sain vapaata töistä, päädyin ottamaan Dart junan alle ja suunnata katsomaan dublinin eri kyliä. Päädyin Dalkeyhin jossa on kauniita maisemia merenrannalle ja white rock ranta, jossa voit nähdä myös delfiinejä. Itse en niitä valitettavasti nähnyt, mutta olen sentään hylkeitä päässyt ihastelemaan omalla lähialueellani. Dalkeyssä sattui olemaan myös samaan aikaan Vintage automessut, johon tuli tietysti mentyä ihastelemaan.
Dalkeystä hieman lähessä Dublinin keskustaa sijaitsee Sandymounth jossa voit kävellä rannassa sijaitsevaa wall walkkia ja tämä rantakin on kuulemma jostain kuuluisa muutenkin. Rannan vierestä kulkee myös mukava lenkkipolku majakalle ja matkan varrella löytyy luontopuisto, jossa voi törmätä useisiin erilaisiin lintuihin. Tämä polku on edestakaisin noin 10km.

 

Dalkey

 

Tän auton voisin mielelläni ottaa.

 

  

Saari joka näkyy Dalkeyn rannalta, siellä sijaitsee vanhan kirkon rauniot ja toista en valitettavasti muista.

  

 

White rock beach ei ihan ollut niin hekeäsalpaava, kuin muissa blogeissa annettiin ymmärtää (pienellä vaivannäöllä sitä joutui etsimäänkin). Mutta ihmisiä riitti ja sijaitsi mukavasti hieman suojassa, että aurinko pääsi porottamaan ja tuuli ei häirinnyt (tosin vain yksi pieni tyttö oli ainoa halukas uimaan tuon keskellä).

 

Sandymouth, keskustan kävelin melko nopeasti läpi, koska kaikki liikkeet olivat kiinni, eikä se ollut yhtään niin sympaattinen kuin Dalkeyn.

 

 

Nyt lähestytään jo keskustaa lähellä stadionia.  (oli varmasti vaikea arvata)

 Keskiviikkona pääsinkin kuvaileman muutamaa mallia, jotka oli kutsuttu paikalle. Pomoni valitsi vaatteet ja kertoi mihin saisimme mennä kuvaamaan (oli aiemmin kysytty lupa kuvaamiseen karkkikaupasta, eräästä poheemista kahvilasta sekä kirjakaupasta missä on myös valokuva näyttely. Otin myös muutamia omia ideoita taustojen suhteen matkan varrelta, kuten yllätys yllätys hienojen grafittejen läheisyydestä.). Tässä menikin mukavasti koko päivä ja tänään oli tarkoitus kuvata jonkin näköistä tanssivideota heille, mutta pomo halusi sittenkin itse kuvata tämän ja jäin auttelemaan myymälässä. Loppupäivästä tein miesten vaatestailauksen ja pistin vaatteita taas nettiin myyntiin.

Ah, ja eilen päädyin eurokauppaan ostamaan halvalla kyniä ja paperia, että pääsen tylsien sadepäivien ratoksi keskittymään harrastukseen mitä en ole tehnyt taas pitkään aikaan ja on rentouttavinta ikinä: piirtäminen. Yllättäen tuli myös sovittu Ranskalaisen tytön kanssa että joku päivä menemme puistoon vain hengaamaan ja piirtämään, mikäs siinä, hauskaa ja halpaa ajanvietettä. Siihen kun tekee vielä pienet picnic eväät nin päivä on loistava.
Pakko sanoa että kaksikuukautta on niin lyhyt aika että haluaisi jokapäivä olla tekemässä töiden jälkeen jotain, mutta aina ei vain jaksa koska en voi väissä kovin helposti käydä ensin syömässä. Erityisesti silloin kun ei saa seuraa ja museot ovat kiinni, sekä ulkona sataa. Tosin olen koittanut löytää myös hieman muutakin urheilua kuin lenkkeilyn tai kävelyn, mutta joko ne sijaitsevat kaukana, ovat kalliita tai alkavat niin myöhään illalla, etten viitsi jäädä keskustaan, mutta en kerkiä käymään kotona välissä (huonoja puolia välimatkojen takia).