Alkuviikko meni töiden merkeissä ja etsien uusia kulmia Dublinin keskustasta (tapaamista erään italialaisen kanssa kovin yritimme muutamana päivänä, mutta hänen työpalaveri kiirensä estivät sen aina). Katsastin nykytaide museon melko kiireellä, mutta eipä se ihan omaan makuuni ollut. Jostain syystä liian usein nykytaide paikoissa iskee pienimuotoinen ketutus, koska kaikki näyttää siltä kuin olisin itse voinut kyhätä sen päivän aikana (pahoittelut tästä mielipiteestä, mutta on niissä tokin ajoittain oikeastikkin nähtävää omaan makuunikin). Nykytaide museo on tosin suhteellisen iso rakennus jolla on mahtavan suuri puutarha, jossa jatkuukin teosten katselu.
Myös jos suuntaa Luasilta kävellen taide museoon, löytyy jo hieman ennen rakennusta mielenkiintoista nähtävää (ainakin jos omaa samanlaisen mielenkiinnon ja suosiolla hieman kiertää reittiä, jos näkee vähänkään jotain outoa tai erilaista).
Museon suurin sisäänkäynti
Museon pihaa
Museon pihan "taidetta"
Lähitaidetta muualla kuin museossa
Asuintalo lähellä artmuseota
Tästä käppäilin vain valitsemaani suuntaan, ihan vain mielenkiinnosta mitä matkalta löytyy ja ohittaessani nähtävyydet kuten vanhan vankilan, löysin sotamuisto puiston josta oli helppo jatkaa matkaa phoenix puistoon jonka koko on valtava. Sieltä löytyy eläintarha, voit törmätä villi peuroihin sekä kauniina viikonloppu päivinä ihmiset tulevat usein pelailemaan ja nauttimaan auringosta sinne.
Yllä kuvat sotamuisto puistosta
Puistot jakaa kaunis joki
"Taidekuvaa" matkan varrelta
Pheonix parkkia
pheonix puiston keskikohdan tunnistaa tästä muistomerkistä
Haikeinta oli torstaina hyvästellä erittäin ihana työkaveri Dandeline joka oli ainoa jonka kanssa pääsi keskustelemaan ja tutustumaankin paremmin ja kenenkanssa tuli puolet ajasta työskenneltyä. Erittäin puhelias, ihanan omanlaisen tyylin omaava, päälle kolmekymppinen nainen. Vaihdoimmekin hänen kanssaan yhteystietoja ja perjantaina töissä odottikin mahtava piirros Liisa ihmemaan asukeista läksiäislahjana. Perjantain työpäivä loppuikin jo muutaman tunnin jälkeen ja sain valita 25e arvosta tuotteita, mukaan lähtivät vanha nahkalaukku sekä musta turbaani.
Läksiäislahjoja tosin tuntui useampikin jakelevan; Angelelta sain upean piirrustuksen jonka onkin tarkoitus kehystää ja Adrianolta muutaman käsikorun brasiliasta, koska hän oli huomannut että käytän käsinauharöykkiötä ajoittain ranteessani. Ja itse olin tietysti kaikessa sählingissä unohtanut olla ajattelematta ketään.
Perjantaina oli kovat suunnitelmat bilettää vielä viimeinen ehtoo, mutta muutaman oluen ja kunnon hampurilais illallisenne jälkeen oli jälleen aika ottaa viimeinen bussi ennen puoltayötä ja suunnata kämpille, olihan seuraavana päivänä aika pakata loputkin roinat ja suunnata lentokentälle.
Oli aika jättää hyvästit myös näille maisemille. Tätä polkua tuli päivittäin käveltyä ja paikka missä majailin sijaitsi noin vajaa kilometrin eteenpäin tästä missä kuvaa olin ottamassa. Alempana näkyy myös Howtin kallio mistä Howtin kylä on nimensä saanutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti