Loppusuoralla

Nyt on jäljellä irlantia enään viikko, joka samanaikeisesti masentaa (ei en halua vielä suomeen!) ja saman aikaisesti ei voi muuta kuin innolla odottaa omaa kotisuomea (oma sänky, uuno, rakkaat, omat rutiinit yms).
Erityisesti mainittavan arvoinen hankaluus, itsenäisyyteen ja omaan rauhaan tottuneelle että ajoittai on melko ärsytttävää ajoittaa omat aikataulut isäntäperheen aikatauluihin (melko harvoin tosin siihen joutuu, mutta ajoittain). Kuten en saanut pistää pyykkikonetta päälle tai kokata, jos asunnossa joku oli syömässä tai saannut mennä kokkaamaan tai hakemaan ruokaa, jos heillä oli vieraita ja he olivat keittiössä ovi kiinni (okei, nyt kuulostaa natsi touhulta, mutta viimeinen tapahtui vain kerran. Joka sai nälissään olevan henkilön kipittämään ulos törsäämään ruokaan ennen duunia).
Omassa tilanteessani ei olisi kyllä mitenkään edes toiminut ruuan ostaminen isäntäperheeltä, itse kun usein saatoin kokata kiireellä töihin safkaa ja tulla seuraavaksi kämpälle 10-12 aikaan illalla nopeasti haukkaamaan jotain ennen nukkumista. Asunto kun sijaitsi melko pitkällä ja jos kuudelta pääsi töistä ja näki ystäviä tms. ei siinä ollut mahdollisuutta käydä kämpillä ennen sitä. (Nyt ymmärrän eräitä ystäviäni suomessakin, miksi ei töiden jälkeen kiinnosta liikkua jos on jo kerinnyt himaan.)

Takana on kuitenkin tällä kertaa hieman erilainen viikko (vai kaksi viikkoa). Avopuoliso tuli Irlannin vierailulle! Itse en saanut majoittaa häntä huoneeseeni edes muutamaksi yöksi (jokin pitkä selitys siitä kun heillä on niin paljon nuoria muutaman viikon asumassa) ja jos Dubliniin haluaa matkata viikoloppuna suosittelen hankkimaan hostellin/hotellin jo ajoissa.
Emme meinanneet saada hänelle minkään näköistä asutusta (jos et ole valmis maksamaan yli 100e) ja oma stressitasoni oli muutaman päivän huipussaan. Meinasin saada meille yhdeksi yöksi toisenlaisesta isäntäperheestä huoneen kohtuu hintaan, mutta koska oma elektroniikkani on ilmeisesti liian vanhaa, en saanut lähetettyä vahvistusta henkilöllisyydestäni läppärini tai kännykkäni välityksellä, jolloin varausta ei hyväksytä. Mutta onneksi oma huono tuurini ei yleensä yllä näihin asioihin niin pahasti ja saimme hostellihuoneen kolmannesta paikasta, missä kävimme ovella iltamyöhään kysymässä ja jopa kohtuu hintaan!

Tein alkuviikon töitä (joka sisälsi kaikkea mitä viimeviikollakin ja maanantaina lupauduin jopa itse leikkimään mallia, vaitettavasti) ja sain loppuviikosta vapaata (jopa ajettiin muutamana päivänä aiemmin pois, kun ei ollut mitään tekemistä) jolloin lähdimme Galwayhin. Toki alussa olin kerinnyt jo suunnittelemaan Galwayn lisäksi pohjois irlantia, mutta hostellit söivät kuvittelemaamme enemmän rahaa (vaikka lähes kaikki olivat dormeja) joten tyydyimme chillimpään lomailuun, erityisesti kuin tuo toinen osapuoli ei ollut tajunnut ottaa vaelluskenkiä mukaan ja taitaa nauttia muutenkin itseäni enemmän vain kaupungissa chillailusta mikä on ihan rentoa sekin

Mutta ennen Galwayta kiertelimme Dublinia alkupäivät ja löysin nuorten irlantilaisten suunnittelijoiden näyttelyn läheltä Dublinin linnaa. Sekä kävimme vihdon maistamassa Howtin kuuluisaa kalaruokaa sekä ihailemassa Malahaidin maisemia, jossa sijaitsee myös pieni satama ja linna. Mutta valitettavasti kuvia en saa postattua, koska unohdin muistikortin kämpille ja kameralle ei ole siirtopiuhaa mukana..

Hieman futuristisempaa vaate muotoilua

Suola, pippuri ja sokeri sirottimet.

Tämä oli se ainoa tuotos joka iski ainoana kunnolla silmääni, aivan mahtavaa ja ilmeisesti tekijä on päässyt tekemään töitä amerikkalaisenkin filmituotannon kanssa.

Galway on erittäin kaunis merenranta kaupunki toisella puolella irlantia jossa ei kannata jäädä vain keskustaa pälyilemään (Buseireannilla 3.5h matka). Galwayn läpi kulkee myös kaunis joki, jonka varrella on mukava hengata tai vaibn kävellä auringon paahteessa. Olimme varautuneet matkaamaan jopa pienelle asutulle saarelle lautalla, mutta niitä ei kulkenut kuin kerran päivässä ja väittäisin noin 25e olevan suhteellisen kallista noin 20min lautta matkasta. (Toisaalta välillä pitäisi osata jättää pihiys aivot narikkaan muutamaksi päiväksi ja vaan nauttia reissusta, mutta tällä kertaa vika oli aikataulujen, ainoa lautta noin 9.30)
Vuokrasimme myös pyörät yhdeksi päiväksi ja kiersimme koko ranta alueen ja hieman ylikin. Pyörän vuokra oli 15e/päivä, tosin tämän jälkeen luin että niitä vuokrapyöriä jotka saat lainattua koneesta saa lainattua periaatteessa ilmaiseksi; 30min välein palautat pyörän toiseen telineeseen ja otat taas toisen pyörän matkaan. Galwayssa matkat ovat keskustassa lyhyitä, jolloin kävellenkin matka taittuu erinomaisesti, mutta toki pyörällä saa nopeammin ja helpommin irti kaikesta.

 

 

Viimeisenä yönä kuulin myös että Galwayssa oli juuri meneillään gayfestivaalit, joka selittää sateenkaariliput viimeisen hostellimme kadulla.

 

Onko kätevämpi kulkureitti merelle uimaan.

 

Galwayssa oli myös meneillään whisky  juhla, jonka kunniaksi oli järjestetty paraati.

 

Välillä on hyvä pitää silmät auki ihan vain esimerkiksi lintujen takia, ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun tapaan ihan lähietäisyydessä jotain mihin ei normaalisti näin törmää suomessa.

Ja jos lapsettaa rupeaa, sijaitsee hieman kauempana keskustasta keilarata josta löytyy myös ilmakiekkoa ja kaiken maailman pelejä (pelattiin jopa hirven ammuntaa, joka sai huonot oman tunnon tuskat vaikka hauska virtuaali peli olikin). Galwayssa sijaitsee myös Irlannin pienin komedia clubi joka on auki vain torstaisin ja valitettavasti löysin tämän tiedon pulituntia liian myöhässä. Kaupungissa on mukavia pikku bupeja ja isompiakin clubeja bilettäjille. Ruoka paikkoja laidasta laitaan ja jos muistaisin paikan missä söimme pyöräily retkellä suosittelisin koska otimme fish and chipsit joiden kokoluokka oli kaksi kertaa suurempi kuin Howtissa ja itseasiassa mielestäni paremmat. Mutta jos ei ole mahdollisuutta reissata isomille nähtävyyksille joihin itse emme valitettavasti päätyneet, saattaa kolme yötä olla liikaa Galwayssa, toki riippuu siitäkin minkälaiset säät ovat. Kauniilla aurinkoisella säällä sieltä ei ole mihinkään kiire. Ja Olikin aika päätyä takaisin Dublinin elämään.

Ja kun takana oli yli viikko yhteistä aikaa, oli aika suunnata hyvästelemään lentokentälle tosin ei enään moneksi viikoksi. Tästä suuntasin vielä kaupan kautta kämpille päikkäreille (taas sai todeta saavan ruokaa ruhtinaallisesti vain 25e) jonka jälkeen sai taas todeta myös kurkun ilmoittavan olemassaolostaan. Ei ihminen voi sairastaa taas jos viimekerrasta on noin muutama viikko, tosin taisi kurkkukipu iskeä miehellekin joten epäilen irlannin ilmastoa ja ehkä jopa roskaruuan liiallista syöntiä. Viikon roskaruoka mätöistä ja oluesta ilmoittaa olemassaolollaan myös mahani, puntaria en halua edes tavata ja vannon alkavani kunnon kuntokuurin viimeistään palattuani suomeen ja taas on aika jättää hyvästit turhalle roskaruualle, toki niin että ajoittain saa nauttia turhuuksistakin.

Oli aika palata omiin normirutiineihini ja huomasin yli viikon Suomen puhumisen tehneen hallaa Englannilleni, mikä tuntui melko turhauttavalta. Mutta ei siinä enään mennyt kuin muutama päivä että pääsi taas samaan pisteeseen takaisin. Ei siinä että puhuisin mitenkään täydellistä englantia vieläkään, mutta parempaa ja niin etten mieti mitä sanon etukäteen. Toisaalta se on myös huonokin asia, koska suusta saattaa tulla mitä ihmeellisempiäkin sanoja jonka tajuaa vasta sanottuaan lauseensa. (onneksi näin ei käy sentään liian usein)

Työrutiinitkaan eivät poikenneet oikeastaan aiemmista mitenkään, sain tosin ison kasan kuvattavia tuotteita, jolloin puoolet viikosta meni yksinäni yläkerrassa kuvia ottaessa Mikä on toisaalta huono, jos tänne englantia tulin puhumaan, mutta eiköhän muutaman päivän voi näinkin viettää. Erityisesti kuin kunnon helteiden saapuessa tännekkin, tuntuu alakerran butiikki aivan liian kuumalta paikalta työskennellä. Perjantaina taas potkittiin ulos butiikista ennen työpäivän alkuakaan pois, koska siellä eiollut kuulemma tehtävää ja minun kuuluu nauttia aurinkoisista keleistä. Noh, jos ei siellä kaivata niin enköhän voi siirtyä chillaamaan kanaalille jossa on turhan liian vähän tullut käveltyä ja metsästää uusia paikkoja lisää Dublinista.

 Kanaalilla on mahdollista päästä kokeilemaan lautailua kaapelilla.

 Bussin kotiin ottaessani, päädyin hyppäämään pois puolessa välissä ja katsastamaan onko Rahenyn alueella mitään näkemisen arvoista. Ei hirveästi, ja paikallinen baari Kukko ja härkä kuulostii omaan mieleeni turhan äijämäiseltä.

Palmuja! Oikeastaan oli hauska jäädä välissä pois, koska Rahenylta kulkee ranta reitti Suttoniin, jota pitkin huomasinkin usean lenkkeilijän juoksevan.

 Oli aivan pakko ottaa taloista muutamat kuvat,koska yllä on Irlannin perustaloja ja alla nitä joita näkee myös ajoittain.

 Iltahämärä ja valokuvausta hautausmaalla

Lauantaina olin laittanut herätyksen 6.30am koska suunnitelmissa oli suunnata Kilkennyyn joka sijaitsee 1.5h bussimatkan päässä Dublinista. Lippu edestakaisin samalle päivälle oli vain 15e ja kokeilin myös löytää majapaikkaakin aiemmin, mutta viikonloput missä tahansa kaupungissa tähän aikaan vuodesta tuntuu olevan suosittua. Paikan päällä oli kaunis keli ja paikka näytti miellyttävältä. Menin katsastamaan Kilkennyn linnan vain ulkoapäin koska aajattelin että en käytä yhteen asiaan liikaa aikaa ja suuntasin turisti infoon kysymään miten pääsen Kilkennyssä sijaitsevalle luolalle. Tässä vaiheessa tuli vastaan iso pettymys, paikallinen bussi ei kulje lauantaisin ja jos en omista autoa on sinne mahdoton päästä (kuten minnekään muuallekaan mikä sijaitse ulkona kaupungsta). Toki paikalle olisi voinut periaatteessa kävelläkkin, mutta 10km suunta oli hieman liikaa omallle aikataululleni ja jaksamiselleni tällä kertaa, eikä pyöriäkään saanut vuokratua mistään. Pyörälllä tuo matka olisi käynyt vallan mainiosti, mutta pyörän sai ilmeisesti vuokrattua vain 10km päässä sijaitsevasta puistosta, jossa luolastokin sijaitsi.
Oli aika suunnata harmituksen kanssa lounaalle ja löysin ihanan pienen kahvilan mainioine paahtoleipineen vuohenjuustolla. Kilkennyssä on toki mielettömästi vanhoja kirkkoja ja yms ja kaikiin ei sentään tarvinnut maksaa kuten yhteen katetraaliin päsi ilmaiseksi (itse kun noiden ilmais asioiden perään olen enemmän, erityisesti kun on yhteen kirkkoon dublinissa jo maksanut)

Rosissaan Kilkenny ei ole merenrantakaupunki, mutta sen jakaa kesskellä virtaava joki. Paikka on myös erittäin pieni ja itsellenikin jäi aivan liikaa luppoaikaa kierrokseni jälkeen, eikä paikassa ole sen jälkeen oikein muutakuin bupeja. Kilkennyhän onkin maineeltaan iltaviettopaikka baareineen ja sen huomaa kyllä jo kaupunkiin astuessaan bupien määrästä.
Olin sopinut sohvasurffaus sivuston kautta myös tapaamisen erään puolalaisen kanssa, mutta aikataulujen mennessä ristiin lähdin aikaisemmalla Bussilla takaisin Dubliniin, koska yksi olut bupissa kierroksen jälkeen oli itselleni ihan sopiva annos, erityisesti koska niissä oli siihen aikaan todella hiljaista. Sekä Dublinin päässä odotti kveriporukka illan viettoon lähtemistä, niin eiköhän se ollut järkevämpää lähteä etsimään uusia paikkoja Dublinissa porukalla kuin yksin pienessä Kilkennyssä.

Nyt vietän viimeistä sunnuntaina, koska ensi lauantaina lähtee lento takaisin suomeen ja piti lähteä Wicowin luonnonpuistoon tai edes uuteen kylään,mutta eilisestä oli jäänyt univelkaa (vaikka tuli vetettyä iltariennoissa vain 11 saakka illalla, tosin viimeinen bussi lähti puolituntia myöhässä asiakkaan ja kusikin kärhämän takia) ja nousin ylös vasta hieman ennen kymmentä aamulla ja ainoa bussi sinne lähtee 11.30... Noh nyt on niin paljon jäänyt syitä tulla takaisin Irlantiin reissulle, että se tarvinee varmaan ensikesänä tai edes joskus toteuuttaa, ja silloin auto tai edes kunnon pyöräilykunto on välttämätön. Tulipahan ainakin hyvää aikaa kirjoittaa vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen ja läppärin sulkeuduttua heitän takin niskaan ja suuntaan löytämään itseni nykytaidemuseosta tai sitten ihan vain jostain uudesta tuntemattomasta paikasta, paikasta mistä kerkeän illaksi light house cinemalle katsomaan, muutaman ystävän kanssa, dogumettia Iris Apfelista <3

Yli puolessavälissä reissua.

Maanantaina työpäivä meni mukavasti käheän äänen kanssa, mutta lähes kokopäiväni meni kuvatessa vaatteita myyntiin nettisivuille (alussa meni hetki hahmottaessa minkätyyppiset vaatteet soveltuvat kuvattaiksi siinä ympäristössä, ilman että näyttävät liian sotkuisilta), tosin hieman tuli yritettyä puhua muutaman muun harjoittelijan kanssa, täällä niitä kun näyttää olevan joka viikko lisää.
Kun työpäivä oli saatu päätökseen, työntekijä jonka kanssa työskentelen puolet ajasta, kysyi että enkö viidy heillä ja minun ei ole pakko työskennellä heillä jos en halua. Tämä hämmensi minut täysin ja kysyinkin että olenko muka vaikuttanut siltä, koska se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka vaikeaa on olla 100% itsensä, koska ei pysty käyttämään 100% kieltä ja on aivan täysin vieraassa ympäristössä. Tosin olen aina kotiutunut kaikkialle minne olenkin mennyt ja tulen mielestäni yleensä kaikkien kanssa toimeen sekä koitan olla mukava ihminen, joten kysymys tuli erittäin yllättäen. Mutta myöhemmin huomasin että kyse voi olla vain väärinkäsityksestä ja pakkohan se on näin suomalaisena todeta että oma tapani käyttäytyä voi vaikuttaa töykeältä, jos en kokoajan ole sanomassa kohteliaisuuksia, kiittämässä yms. Ja kyllä, sen muistaminen voi olla ajoittain hankalaa suomalaiseen suorasukkaisuuteen tottuneelle jossa ei yleensä paljoa turhia puhuta.

Accept that there is no word for “please.” For instance, “Could I get a glass of milk, please?” can easily be shortened to “Milk.”

(http://matadornetwork.com/life/become-finn-22-easy-steps/10/)

Sain työkseni päivittäin myös stailata yhden nukeista, joista tarkoitukseni on ottaa kuvia facebookkiin ja instagramiin, sekä valita viisi vaatetta jotka kuvaan debob sivuille myyntiin.
Viikko hurahti taas hetkessä töiden merkeissä ja tuli sitä taas normaaliin tapaan vietettyä aikaa myös ihmisten parissa.

Perjantaina päädyin  viettämään iltaa ensimmäistä kertaa kunnolla. Sovimme Angelen kanssa että jätän käyttämättä viimeisen bussini joka lähtee 11.15pm ja jään hänen työkseen keskustaan yöksi. Toki yöbussejakin näköjään kulkee, josta joutuu erikseen maksamaan 6.5e. Päädyimme Angelen ja yhden hänen kämppiksensä kanssa muutamaan eri yökerhoon ja loppuilta menikin hyvin perus suomalaisesti; tanssimista pilkkuun saakka ja "nakkikiskalta" nukkumaan.

Lauantai ja sunnuntai menivät museokierroksien ja elokuvien merkeissä.

 

 

 Yksi syy mennä national arts and decoration museoon uudestaan oli että siellä on vanhoja muotivaatteitakin, tosin määrällisesti melko vähän. Kylläkin viimeinen kerros oli yllättäen suljettu, joten en tiedä mitä sieltä olisi muuta löytynyt kuin ainakin jotain aasiaan liittyvää.

 Näihin teoksiin jotenkin vain rakastui national arts and decoration museossa

Maanantai oli pankkien lomapäivä ja sain vapaata töistä, päädyin ottamaan Dart junan alle ja suunnata katsomaan dublinin eri kyliä. Päädyin Dalkeyhin jossa on kauniita maisemia merenrannalle ja white rock ranta, jossa voit nähdä myös delfiinejä. Itse en niitä valitettavasti nähnyt, mutta olen sentään hylkeitä päässyt ihastelemaan omalla lähialueellani. Dalkeyssä sattui olemaan myös samaan aikaan Vintage automessut, johon tuli tietysti mentyä ihastelemaan.
Dalkeystä hieman lähessä Dublinin keskustaa sijaitsee Sandymounth jossa voit kävellä rannassa sijaitsevaa wall walkkia ja tämä rantakin on kuulemma jostain kuuluisa muutenkin. Rannan vierestä kulkee myös mukava lenkkipolku majakalle ja matkan varrella löytyy luontopuisto, jossa voi törmätä useisiin erilaisiin lintuihin. Tämä polku on edestakaisin noin 10km.

 

Dalkey

 

Tän auton voisin mielelläni ottaa.

 

  

Saari joka näkyy Dalkeyn rannalta, siellä sijaitsee vanhan kirkon rauniot ja toista en valitettavasti muista.

  

 

White rock beach ei ihan ollut niin hekeäsalpaava, kuin muissa blogeissa annettiin ymmärtää (pienellä vaivannäöllä sitä joutui etsimäänkin). Mutta ihmisiä riitti ja sijaitsi mukavasti hieman suojassa, että aurinko pääsi porottamaan ja tuuli ei häirinnyt (tosin vain yksi pieni tyttö oli ainoa halukas uimaan tuon keskellä).

 

Sandymouth, keskustan kävelin melko nopeasti läpi, koska kaikki liikkeet olivat kiinni, eikä se ollut yhtään niin sympaattinen kuin Dalkeyn.

 

 

Nyt lähestytään jo keskustaa lähellä stadionia.  (oli varmasti vaikea arvata)

 Keskiviikkona pääsinkin kuvaileman muutamaa mallia, jotka oli kutsuttu paikalle. Pomoni valitsi vaatteet ja kertoi mihin saisimme mennä kuvaamaan (oli aiemmin kysytty lupa kuvaamiseen karkkikaupasta, eräästä poheemista kahvilasta sekä kirjakaupasta missä on myös valokuva näyttely. Otin myös muutamia omia ideoita taustojen suhteen matkan varrelta, kuten yllätys yllätys hienojen grafittejen läheisyydestä.). Tässä menikin mukavasti koko päivä ja tänään oli tarkoitus kuvata jonkin näköistä tanssivideota heille, mutta pomo halusi sittenkin itse kuvata tämän ja jäin auttelemaan myymälässä. Loppupäivästä tein miesten vaatestailauksen ja pistin vaatteita taas nettiin myyntiin.

Ah, ja eilen päädyin eurokauppaan ostamaan halvalla kyniä ja paperia, että pääsen tylsien sadepäivien ratoksi keskittymään harrastukseen mitä en ole tehnyt taas pitkään aikaan ja on rentouttavinta ikinä: piirtäminen. Yllättäen tuli myös sovittu Ranskalaisen tytön kanssa että joku päivä menemme puistoon vain hengaamaan ja piirtämään, mikäs siinä, hauskaa ja halpaa ajanvietettä. Siihen kun tekee vielä pienet picnic eväät nin päivä on loistava.
Pakko sanoa että kaksikuukautta on niin lyhyt aika että haluaisi jokapäivä olla tekemässä töiden jälkeen jotain, mutta aina ei vain jaksa koska en voi väissä kovin helposti käydä ensin syömässä. Erityisesti silloin kun ei saa seuraa ja museot ovat kiinni, sekä ulkona sataa. Tosin olen koittanut löytää myös hieman muutakin urheilua kuin lenkkeilyn tai kävelyn, mutta joko ne sijaitsevat kaukana, ovat kalliita tai alkavat niin myöhään illalla, etten viitsi jäädä keskustaan, mutta en kerkiä käymään kotona välissä (huonoja puolia välimatkojen takia).